Lakanat ja niiden vaihtaminen

Lakanoiden vaihtamisessa, mitä lakanoita käyttää ja kuinka usein niitä vaihtaa on monta koulukuntaa. Lakanoiden vaihto tuo raikkauden tuntua makuuhuoneeseen joksikin aikaa. Toiset vaihtavat kerran viikossa tai useamminkin. Laiskempi, kuten minä, vaihtaa kahden viikon välein. Puolustukseksi voin sanoa: Meillä on ikkuna auki ympäri vuoden, ainakin raollaan. Petivaatteet tuulettuvat siinä sivussa. Martat suosittelee parin viikon vaihtovaliä. Tyynyliinat useammin ja lakanatkin jos tarve vaatii.

Sänky on nukkujalle turvapaikka. Jos aamuisin tuntee olevansa vaarassa hirttäytyä on parempi tehdä jotain.

Minä olen päätynyt petauspatjaan. Siinä lakana makaa melkein vaihtoväliin saakka hyvin. Meidän kahden hengen perheessä on muitakin mielipiteitä.

Kurelakanoita eli muotolakanoita en osaa edes viikata nätisti kaappiin vaan ne ovat jollain tavalla sykkyrässä. Ehkä pitäisi opetella tämän videon oppien mukaan.

https://www.youtube.com/watch?v=KqLS4uc0jc4

Tavallisten lakanoiden muoto sopii sänkyihin, joissa on petauspatjat ja jonka alla ne pysyvät paikoillaan. Kurelakanat pysyy paikallaan, mutta on hankala laittaa paikalleen, varsinkin paksuihin patjoihin. Meillä on kumpaakin sorttia käytössä ja pidän enemmän tavallisista lakanoista. Tavalliseen lakanaan on olemassa pidikkeitä, joilla voi kiinnittää lakanan. Mahtavatko nekään pitää jos on lahjakas kiehnaaja, joka unettomana yönä pyörii sängyssään.

https://jysk.fi/makuuhuone/lakanat/patjansuojukset/sekalaista/lakananpidike-vallvik-4-kpl/pkt

Pidikkeitä on kyllä monen näköisiä, henkseleiden näköisistä pienenpieniin pidikkeisiin, jotka eivät riitä pitämään lakanoita paikallaan.

Kissa valloittaa usein sängyn, kun siinä ei nuku ihminen. Toisinaan nukutaan yhdessä, eihän sitä voi estää jos se yöllä tulee viereen.

Ulkoillessa tulee vähän rasitusta ja uni maittaa jos sänky vain on hyvä, eikä säryt haittaa. Nukkuminen tai unen tulo yleensä voi olla välillä vaikeaa, eikä auta vaikka tekisi mitä. Hyviä unia kaikille!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Orkidea veteen kasvamaan

Olen kuullut, että orkideat ovat vaikeita kasvatettavia, enkä ole uskaltautunut edes kokeilemaan. Nyt rohkaistuin, kun näin muidenkin kokeilleen kasvatusta pelkällä vedellä. Jos ei muuta niin toivottavasti siitä tulee ainakin pitkäaikainen leikkokukka. Instagramissa ihastuttava Kiti Kokkonen antoi ohjeita kuvien kera ja eräästä blogisivusta sain myös ohjeita. https://paratiisikoti.blogspot.com/2022/04/varpaat-vedessa-perhosorkidean.html Olisi kenties pitänyt alkaa kokeilu pienemmästä kukasta, mutta tämä sattui olemaan ainoa laji kaupassa tällä kertaa. Hetihän sitä piti päästä kokeileman. Ohjeiden mukaan kaikki multa piti poistaa juurista. Ensin poistin multaa käsin varovasti ja huonoimmat juuret katkaisin. Koitin poistaa kaikki mullat. Se oli hankalin osuus. Huuhtelin vielä suihkulla kaikki mikä irtosi. Juuret ovat ilmajuuria. Ne voivat olla näkyvissä vaikka orkidea olisi mullassakin. Nyt ne vain laitetaan ilman m...

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä. Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja. Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin. Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä. Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan. Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön. Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua. Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle. Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle. Siihen minun taitoni eivät riitä. Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikai...

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista