Muistelua valokuvien avulla

Aloitin blogin kirjoittamisen blogspottiin 31.7.2012, siis yli kymmen vuotta sitten. Tosin kirjoitin jo ennen sitä muualle, siihen on mahtunut monenlaisia aiheita.  Samankaltaisia aiheita olen käsitellyt useammankin kerran.  Meneehän vuodetkin aina saman kaavan mukaan.  Keväällä suunnittelen ja istutan, kesällä hoidan ja ihastelen, syksyllä korjaan  satoa ja talvella koitan kirjoittaa milloin mistäkin.  Puutarhan hoito keskittyy kuitenkin muihin vuoden aikoihin,kuin talveen.  Muistoja tupsahti taas mieleeni, kun googlekuvilla on tapana koota monenlaisia kuvamuistoja yhteen.  Tässäkin on raunioita Suomesta, Kuusiston kirkon rauniot ja Roomasta muut.  

Matkoja on aina mukava muistella kuvien kautta, samoin puutarhaa.  Kaikkia kuvia ei voi laittaa blogiin.  Onhan ne sitten ihasteltavina tietokoneen uumenissa.  Moni muisto painuisi unholaan ilman valokuvia.  Vaikka ne kuinka kirjoittaisi muistiin, niin minun on vaikea muistaa tarkasti miltä joku näyttää tai mitä istutin silloin ja sillloin.  Otankin yleensä kaikista uusista kasveista kuvia tai mitä vain teen. Paljon kuvaavana kuvien nimeäminen unohtuu minulta usein.  Vuodet hujahtavat lujaa ohi, enkä muista koska tapahtui ja mitä.  Googlekuva pitää kyllä kuvat aikajärjestyksessä ja vähän aiheetkin, mutta oma järjestys olisi parempi.  Tämäkin kuva kissa Vilperistä oli painunut unholaan  Ensimmäiset kuukaudet menossa vuonna 2016.

Monet muistavat tuoksun kautta tapahtumia, toiset taas musiikin, minä olen vahvasti kuvien kautta muistaja.  Harvat lapsuudestani otetut kuvat ovat vieläkin rakkaita.   Selaan niitä silloin tällöin, sain ne itselleni, kun kukaan muu sisaruksista ei ollut niistä kiinnostunut.  Joku jossain facen ryhmässä ihmetteli mitä tekisi vanhoille valokuville, kun ei tunne niistä ketään.  En ole hävittänyt yhtään valokuvaa.  Ne ovat hienoa ajankuvaa, koska ei enää monikaan kerää albumeihin kuvia.  On paljon kiinnostuneita vanhoista valokuvista.  Jotkut museotkin ottavat niitä vastaan.

https://kysymuseolta.fi/valokuvataiteenmuseo/#!id=524

Tässä kuva minusta ja äidistäni 1960- luvun alussa.

 

Parhaat kuvat ja tapahtumat 2022

 Elämääni ja vuoteeni 2022 mahtui tapahtumia paljon.  Yleisesti ottaen ihan kelvollinen vuosi.  Talvella koittaa keksiä  erilaisia harrastuksia, kun puutarha on lumen vallassa.  Kuvat ovat aina olleet minulle tärkeitä.   Koitin jakaa kuviani ja videoitani joka tuutissa.  Kuvia ja kertomuksia on netissä niin paljon, että monet hienotkin kuvat hukkuvat massaan.  Kuvien ja videoiden jakelu voi olla kuitenkin oman itsensä kannalta luovaa ja paljon iloa antavaa toimintaa.  Mökki on tietysti se puutarhaharrastukseni keskus, jota piti käydä tammikuussakin katsomassa, vaikka se on kylmillään talvisin.

Tämäkin kuva ilahduttaa minua.  Se on jo 2021 joulukuulta.  Silloin valaistiin Porin raatihuone.  

Pori on kotikaupunkina erityisessä asemassa mielessäni.  Haluan tietää Porista kuvien muodossa enemmänkin ja kerään Porista postikortteja vanhalta ajalta.  Laitoin niitä esille youtubeen.  Tietokoneella niistä saa videon tapaisia tekeleitä.  Talvella ehtii harrastaa montaa harrastusta.

Puutarha kutistuu talvella kovin pieneksi.  Sisäkukkaset antavat vähän vihreyttä.

Fiikus on kestävä kukka.  Otin siitä uuden taimen kasvamaan.  Fiikus kestää kuivuuden ja leikkaukset.  Siitä saa bonsaipuunkin jos on kärsivällisyyttä.  Minulla ei ole.

Auringonlaskuja ja leivontaa kunnes kevät koittaa.  Ensimmäisen kerran pääsin joutsenia niin lähelle kamerani kanssa, että sain suurennettua ne hyvin, aivan kuin olisin ollut ihan vieressä.  Niitä oli hieno seurata.

Paljon tuli myös leivottua.  Kakkuja, piirakoita, pullaa ja vähän leipiä myös.  Kun on eläkkeellä aikaa niin on keksittävä puuhaa, ettei aivan tylsisty.

Ensin keväällä istutuskukat ja siemenien istutus.

Lipstikka alkoi komeasti kasvaa.  Sain siitä aika paljon korjattua satoa.

Lipstikka on voimakas mauste, jota kannattaa istuttaa jokaiseen puutarhaan.

Terassihortensia on ihana vahva kukka, joka kukkii koko kesän.

Laitoin nyt ensimmäisen kerran sen talvehtimaan kellariin mökille.  Katsotaan keväällä miten se on selviytynyt.  Vanha maakellari on liian kostea, joten voi olla, ettei se selviydy.

Alppiruusu kukki hienosti ja paljon, syreeni vähemmän.

Lupiineita on vielä mökin pihassa.  Eivät ne siellä ketään häiritse, vaikka olisikin vieraslaji.  Niitä on monen värisiä.

Vaaleanpunainen ja violetti ovat päävärejä.  Iris kasvaa isona pehkona, jota pitäisi vähän harventaa.

Reissuilla tulee kuvattua kukkia.  Tässä kuvassa niitä on istutettu pieniin veneisiin.

Alkoihan pavutkin itää ja sainkin ihan mukavan sadon.  Monta pussillista pakastimeen.   Tomaattia istutin pari taimea.  Niistä tuli pari kiloa satoa.  Tosin jouduin ne kaikki kypsennyttämään sisällä.  Kaikki tuli silti syötyä.

Kasteluun piti käyttää aikaa ja askelia.  Oli kuiva alkukesä.  Tomaatit olivat janoisia.  Tietysti muutkin kasvit

Salaatti ja sipuli, perunat ja mangoldi antoivat myös satoa.   On antoisaa syödä oman maan antimia.  Eivät ne aina ihan valiotuotteita ole, kelpaavat syötäväksi.

Punainen päivänkakkara eli Robinsson red.

Pian se taas koittaa eli kevät.  Ensimmäinen siemenkatalogi on jo tullut.

Syksy oli myös hyvä sienisaaliin kannalta.  Kantarelleja tuli rutosti ja vähän suppilovahveroitakin.  Ruskakin oli vallan mainio

Talven puuhia kesää odotellessa

Ensimmäiset siemenpussit tulivat postissa kotiin.  Nyt voi jo alkaa haaveilemaan ensi kesän istutuksista.  Kotvasen kestää vielä ennen kuin lumipeitteet ovat hävinneet.  Sinä aikana voi suunnitella tulevaa ja askarrella kotona.  Minun käteni ja taitoni eivät riitä mihinkään kovin taidokkaaseen tekemiseen.  Silloin täytyy miettiä mitä osaa jonkun verran.  Valokuvaan paljon ja silloin tällöin onnistuu jollain lailla.  Kehitin tulostimessäni muutaman valokuvan ja laitoin raameihin.  Tyhjä paikka seinässä täyttyi.

Taidokas tekeminen kiinnostaa katsellakin.  Kävimme ihailemassa Ellivuorella Kivilinnaa, jonka rakennutti taiteilija Daniellsson.  Kesäisin he siellä asustivat.  

 Ikkunasta oli hyvä ihailla metsäistä luontoa ja maalata tauluja.  Korkealta näkee paljon.

Linnassa ei ole käytetty laastia vaan kivenmurikat on ladottu tiiviisti yhteen.  Se on kestänyt vuosikymmeniä.  Kylmä siellä varmaan on ollut, tulisijaa on jouduttu varmaan lämmittämään kesäisin.

Lumi peittää nyt kauniisti kaiken luonnossa.  Kivet ovat pehmeitä patsaita ja puut veistoksia.  Taidetta pystyy hyvin ihastelemaan vaikka ei sen tekemistä aina ymmärtäisikään.  Kannattaa kulkea avoimin silmin.