Parhaat kuvat ja tapahtumat 2022

Elämääni ja vuoteeni 2022 mahtui tapahtumia paljon. Yleisesti ottaen ihan kelvollinen vuosi. Talvella koittaa keksiä erilaisia harrastuksia, kun puutarha on lumen vallassa. Kuvat ovat aina olleet minulle tärkeitä. Koitin jakaa kuviani ja videoitani joka tuutissa. Kuvia ja kertomuksia on netissä niin paljon, että monet hienotkin kuvat hukkuvat massaan. Kuvien ja videoiden jakelu voi olla kuitenkin oman itsensä kannalta luovaa ja paljon iloa antavaa toimintaa. Mökki on tietysti se puutarhaharrastukseni keskus, jota piti käydä tammikuussakin katsomassa, vaikka se on kylmillään talvisin.

Tämäkin kuva ilahduttaa minua. Se on jo 2021 joulukuulta. Silloin valaistiin Porin raatihuone.

Pori on kotikaupunkina erityisessä asemassa mielessäni. Haluan tietää Porista kuvien muodossa enemmänkin ja kerään Porista postikortteja vanhalta ajalta. Laitoin niitä esille youtubeen. Tietokoneella niistä saa videon tapaisia tekeleitä. Talvella ehtii harrastaa montaa harrastusta.

Puutarha kutistuu talvella kovin pieneksi. Sisäkukkaset antavat vähän vihreyttä.

Fiikus on kestävä kukka. Otin siitä uuden taimen kasvamaan. Fiikus kestää kuivuuden ja leikkaukset. Siitä saa bonsaipuunkin jos on kärsivällisyyttä. Minulla ei ole.

Auringonlaskuja ja leivontaa kunnes kevät koittaa. Ensimmäisen kerran pääsin joutsenia niin lähelle kamerani kanssa, että sain suurennettua ne hyvin, aivan kuin olisin ollut ihan vieressä. Niitä oli hieno seurata.

Paljon tuli myös leivottua. Kakkuja, piirakoita, pullaa ja vähän leipiä myös. Kun on eläkkeellä aikaa niin on keksittävä puuhaa, ettei aivan tylsisty.

Ensin keväällä istutuskukat ja siemenien istutus.

Lipstikka alkoi komeasti kasvaa. Sain siitä aika paljon korjattua satoa.

Lipstikka on voimakas mauste, jota kannattaa istuttaa jokaiseen puutarhaan.

Terassihortensia on ihana vahva kukka, joka kukkii koko kesän.

Laitoin nyt ensimmäisen kerran sen talvehtimaan kellariin mökille. Katsotaan keväällä miten se on selviytynyt. Vanha maakellari on liian kostea, joten voi olla, ettei se selviydy.

Alppiruusu kukki hienosti ja paljon, syreeni vähemmän.

Lupiineita on vielä mökin pihassa. Eivät ne siellä ketään häiritse, vaikka olisikin vieraslaji. Niitä on monen värisiä.

Vaaleanpunainen ja violetti ovat päävärejä. Iris kasvaa isona pehkona, jota pitäisi vähän harventaa.

Reissuilla tulee kuvattua kukkia. Tässä kuvassa niitä on istutettu pieniin veneisiin.

Alkoihan pavutkin itää ja sainkin ihan mukavan sadon. Monta pussillista pakastimeen. Tomaattia istutin pari taimea. Niistä tuli pari kiloa satoa. Tosin jouduin ne kaikki kypsennyttämään sisällä. Kaikki tuli silti syötyä.

Kasteluun piti käyttää aikaa ja askelia. Oli kuiva alkukesä. Tomaatit olivat janoisia. Tietysti muutkin kasvit

Salaatti ja sipuli, perunat ja mangoldi antoivat myös satoa. On antoisaa syödä oman maan antimia. Eivät ne aina ihan valiotuotteita ole, kelpaavat syötäväksi.

Punainen päivänkakkara eli Robinsson red.

Pian se taas koittaa eli kevät. Ensimmäinen siemenkatalogi on jo tullut.

Syksy oli myös hyvä sienisaaliin kannalta. Kantarelleja tuli rutosti ja vähän suppilovahveroitakin. Ruskakin oli vallan mainio

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi. Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä. Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu. Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä. Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa. Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa. On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen. Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa. Muuten olen siihen tyytyväinen. Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin. Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain. Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikainen homma ollut. Siihen oli vain ryhdyttävä. Seuraava työ oli klapien pinoaminen. Ei siihen

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista