Siirry pääsisältöön

Kevät kutkuttaa

 Kevät alkaa kutkuttaa takaraivossa.  Suunnittelua, arviointia ja vähän ostettunakin.  Sitähän tämä harrastelijan touhu on talvella.  Kohta on tammikuu plakkarissa, eli taskussa.  He ketkä istuttavat chilejä, ovat jo aloittaneet istutukset.  Minä en niitä istuta ja pidättäydyn huonojen kokemusten siivittämänä muidenkin istuttamisesta niin kauan, kuin pystyn.  Viime vuonna onnistuin ainoastaan pelargonioiden kasvattamisesta siemenistä sekä samettikukkien, siitä minulle plusmerkki. 

Aloitin nyt halvimpien kukkasten siementen ostamisella, jotka voi istuttaa vaikka suoraan maahan.  


Mukaan tarttui esite pihakivistä.  Ei ole tarkoitus kivettää pihaa, vaikka kivet kauniita ovatkin.  Olen ostamassa ainoastaan muutamaa laattaa alustaksi pieneen kasvihuoneeseeni.  Luin jostain vihjeen, että ne keräisivät lämpöä kylmään kasvihuoneeseen aikaisemmin keväällä.  Voi olla, että suunnitelmat karahtavat kiveen niin sanotusti.  Saapa nähdä.

Käytetyt kiuaskivetkin kannattaa laahata hyötykäyttöön pihalle.  Niistä saa rakenneltua tukea kukkapenkkiin tai koristeeksi muuten vaan.




Aloitan aina keväällä puutarhahommat kaupungin takapihasta.  Sehän on tuossa silmien alla jatkuvasti.  Kun sitä talven tuijottaa niin huomaa kaikenlaista, mitä sinne voisi laittaa tai miten sitä voisi muuttaa.  Keväämmällä ajatukset siirtyvät mökille.  Siellä on isompi työ edessä.

Joulun alla oli paljon lunta, niin kuin kuvasta näkyy, mutta nyt on välillä vain ripaus.


Helmikuun jälkeen on jo maaliskuu, niin ne kuukaudet etenevät.  Odottavan aika vain on pitkää.   Olen laiska tekemään alustavia puuhia, ruukkujen tarkastamista ja puhdistamista, varaston inventointia.  Puutarhakauden alkaessa se silti on edessä.

Nyt on vielä aikaa katsella siementen valikoimaa kaupoissa ja netissä.  Ne ovat muuten aika kalliita.  Nämä ostamani olivat 1 ja 2 ryhmää, 0,39€ ja 0,99€.  Kolmosesta ylöspäin hinnat kasvavat jo moneen euroon.  Näinä aikoina on pakko harkita mitä ostaa.  

Sisäkukkasten käsittely on vielä kesken, mullan vaihtoa ja muuta hupaa.  Kissakin istuu ikkunan vieressä ja odottaa kevättä.  Kyllä se sieltä tulee, vääjäämättä.











Kommentit

  1. Nyt kun ollaan jo helmikuussa voin sanoa että olipa pitkä tammikuu .
    Minullakin jäi kaikki ruukut pesemättä syksyllä kun laiskotti jo niin vietävästi ja oli jo kylmääkin . Nyt keväällä minusta ne hommat on paljon mukavampi tehdä . Siemeniä minunkin pitää jotain ostaa mutta vain hyötykasveja .

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.