Siirry pääsisältöön

Kevät kutkuttaa

 Kevät alkaa kutkuttaa takaraivossa.  Suunnittelua, arviointia ja vähän ostettunakin.  Sitähän tämä harrastelijan touhu on talvella.  Kohta on tammikuu plakkarissa, eli taskussa.  He ketkä istuttavat chilejä, ovat jo aloittaneet istutukset.  Minä en niitä istuta ja pidättäydyn huonojen kokemusten siivittämänä muidenkin istuttamisesta niin kauan, kuin pystyn.  Viime vuonna onnistuin ainoastaan pelargonioiden kasvattamisesta siemenistä sekä samettikukkien, siitä minulle plusmerkki. 

Aloitin nyt halvimpien kukkasten siementen ostamisella, jotka voi istuttaa vaikka suoraan maahan.  


Mukaan tarttui esite pihakivistä.  Ei ole tarkoitus kivettää pihaa, vaikka kivet kauniita ovatkin.  Olen ostamassa ainoastaan muutamaa laattaa alustaksi pieneen kasvihuoneeseeni.  Luin jostain vihjeen, että ne keräisivät lämpöä kylmään kasvihuoneeseen aikaisemmin keväällä.  Voi olla, että suunnitelmat karahtavat kiveen niin sanotusti.  Saapa nähdä.

Käytetyt kiuaskivetkin kannattaa laahata hyötykäyttöön pihalle.  Niistä saa rakenneltua tukea kukkapenkkiin tai koristeeksi muuten vaan.




Aloitan aina keväällä puutarhahommat kaupungin takapihasta.  Sehän on tuossa silmien alla jatkuvasti.  Kun sitä talven tuijottaa niin huomaa kaikenlaista, mitä sinne voisi laittaa tai miten sitä voisi muuttaa.  Keväämmällä ajatukset siirtyvät mökille.  Siellä on isompi työ edessä.

Joulun alla oli paljon lunta, niin kuin kuvasta näkyy, mutta nyt on välillä vain ripaus.


Helmikuun jälkeen on jo maaliskuu, niin ne kuukaudet etenevät.  Odottavan aika vain on pitkää.   Olen laiska tekemään alustavia puuhia, ruukkujen tarkastamista ja puhdistamista, varaston inventointia.  Puutarhakauden alkaessa se silti on edessä.

Nyt on vielä aikaa katsella siementen valikoimaa kaupoissa ja netissä.  Ne ovat muuten aika kalliita.  Nämä ostamani olivat 1 ja 2 ryhmää, 0,39€ ja 0,99€.  Kolmosesta ylöspäin hinnat kasvavat jo moneen euroon.  Näinä aikoina on pakko harkita mitä ostaa.  

Sisäkukkasten käsittely on vielä kesken, mullan vaihtoa ja muuta hupaa.  Kissakin istuu ikkunan vieressä ja odottaa kevättä.  Kyllä se sieltä tulee, vääjäämättä.











Kommentit

  1. Nyt kun ollaan jo helmikuussa voin sanoa että olipa pitkä tammikuu .
    Minullakin jäi kaikki ruukut pesemättä syksyllä kun laiskotti jo niin vietävästi ja oli jo kylmääkin . Nyt keväällä minusta ne hommat on paljon mukavampi tehdä . Siemeniä minunkin pitää jotain ostaa mutta vain hyötykasveja .

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä.  Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja.  Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin.  Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä.  Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan.  Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön.  Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua.  Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle.  Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle.  Siihen minun taitoni eivät riitä.  Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikai...

Orkidea veteen kasvamaan

  Olen kuullut, että orkideat ovat vaikeita kasvatettavia, enkä ole uskaltautunut edes kokeilemaan.  Nyt rohkaistuin, kun näin muidenkin kokeilleen kasvatusta pelkällä vedellä.  Jos ei muuta niin toivottavasti siitä tulee ainakin pitkäaikainen leikkokukka. Instagramissa ihastuttava Kiti Kokkonen antoi ohjeita kuvien kera ja eräästä blogisivusta sain myös ohjeita.   https://paratiisikoti.blogspot.com/2022/04/varpaat-vedessa-perhosorkidean.html Olisi kenties pitänyt alkaa kokeilu pienemmästä kukasta, mutta tämä sattui olemaan ainoa laji kaupassa tällä kertaa.  Hetihän sitä piti päästä kokeileman. Ohjeiden mukaan kaikki multa piti poistaa juurista. Ensin poistin multaa käsin varovasti ja huonoimmat juuret katkaisin.   Koitin poistaa kaikki mullat.  Se oli hankalin osuus. Huuhtelin vielä suihkulla kaikki mikä irtosi.   Juuret ovat ilmajuuria.  Ne voivat olla näkyvissä vaikka orkidea olisi mullassakin.  Nyt ne vain laitetaan ilman m...