Muistelua valokuvien avulla

Aloitin blogin kirjoittamisen blogspottiin 31.7.2012, siis yli kymmen vuotta sitten. Tosin kirjoitin jo ennen sitä muualle, siihen on mahtunut monenlaisia aiheita. Samankaltaisia aiheita olen käsitellyt useammankin kerran. Meneehän vuodetkin aina saman kaavan mukaan. Keväällä suunnittelen ja istutan, kesällä hoidan ja ihastelen, syksyllä korjaan satoa ja talvella koitan kirjoittaa milloin mistäkin. Puutarhan hoito keskittyy kuitenkin muihin vuoden aikoihin,kuin talveen. Muistoja tupsahti taas mieleeni, kun googlekuvilla on tapana koota monenlaisia kuvamuistoja yhteen. Tässäkin on raunioita Suomesta, Kuusiston kirkon rauniot ja Roomasta muut.

Matkoja on aina mukava muistella kuvien kautta, samoin puutarhaa. Kaikkia kuvia ei voi laittaa blogiin. Onhan ne sitten ihasteltavina tietokoneen uumenissa. Moni muisto painuisi unholaan ilman valokuvia. Vaikka ne kuinka kirjoittaisi muistiin, niin minun on vaikea muistaa tarkasti miltä joku näyttää tai mitä istutin silloin ja sillloin. Otankin yleensä kaikista uusista kasveista kuvia tai mitä vain teen. Paljon kuvaavana kuvien nimeäminen unohtuu minulta usein. Vuodet hujahtavat lujaa ohi, enkä muista koska tapahtui ja mitä. Googlekuva pitää kyllä kuvat aikajärjestyksessä ja vähän aiheetkin, mutta oma järjestys olisi parempi. Tämäkin kuva kissa Vilperistä oli painunut unholaan Ensimmäiset kuukaudet menossa vuonna 2016.

Monet muistavat tuoksun kautta tapahtumia, toiset taas musiikin, minä olen vahvasti kuvien kautta muistaja. Harvat lapsuudestani otetut kuvat ovat vieläkin rakkaita. Selaan niitä silloin tällöin, sain ne itselleni, kun kukaan muu sisaruksista ei ollut niistä kiinnostunut. Joku jossain facen ryhmässä ihmetteli mitä tekisi vanhoille valokuville, kun ei tunne niistä ketään. En ole hävittänyt yhtään valokuvaa. Ne ovat hienoa ajankuvaa, koska ei enää monikaan kerää albumeihin kuvia. On paljon kiinnostuneita vanhoista valokuvista. Jotkut museotkin ottavat niitä vastaan.

https://kysymuseolta.fi/valokuvataiteenmuseo/#!id=524

Tässä kuva minusta ja äidistäni 1960- luvun alussa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Leivinlauta käyttöön

Keittiössäni ei ole valmiiksi leivinlautaa niin kuin monella muulla. Olen aina sitä vähän kaivannut, kun tilaakin on aika vähän, pöytä pitää tyhjentää muusta kamasta. Nyt sen sain. Katselin ensin tarjontaa netissä. Eivät ne kovin kalliita olleet, 40-50 € halvimmat. Meillä se tehtiin sitten kotona koivuvanerista. Levy maksoi Puuilossa 24 €. Toki se oli liian iso. Puolet sahattiin pois jotain myöhempää käyttöä varten. Leivinlaudan hyvä koko on 60cm*80 cm Reunoiksi ostettiin Prisma raudasta lista. Erikeperiä ja pieniä nauloja. Tekoon meni mieheltä runsas tunti. Tänään otin sen ensimmäistä kertaa kayttöön. Hyvältä ajatukselta sen tekeminen tuntuisi olevan. Jauhot vain laudalle ja leipomaan. Tein nyt rahkavoitaikinan ja pyöräytin siitä hyrriä. Säilytyksen paikkaa mietin kotvan aikaa. Ei se kovin paljon tilaa vie vaatekaapissa seinän vieressä. Kinkku ja jauhelihatäytteisiä hyrrät ovat, rasvaisia ja ravitsevia. Kovin montaa ei peräkkäin kannata syödä jos pelkää lihomist

Pyhäniemen lomakylä ja Ruovesi

Vaikka kuinka kaunista olisi niin pihan kiertäminen välillä tuntuu tympäisevän ja on pakko lähteä katselemaan muualle. Tällä kertaa teimme päiväretken Pyhäniemen ja Ruoveden seuduille. Viileässä autossa oli mukavampaa, kuin helteessä oleminen. Pyhäniemi on Kihniössä oleva mökkialue. Kiertelimme rannalla ja voi olla, että joskus suuntaamme lomailemaan sinne. Hiekkaranta mäntymetsikössä näyttä upealta. Hirsimökit eivät kaikki ole ihan rannassa, eivät kuitenkaan kovin kaukana. Lenkkeilykin onnistuisi mukavan näköisillä poluilla. Palveluita ja muita ajanviettotapoja näkyi olevan kaikenikäisille. Vaikka kaikki löytyy netistä niin on erilaista nähdä kaikki paikan päällä. Miten kaikki toimii ja onko likaista. Täällä tuntui näin yhtäkkiseltään mukavan oloiselta. Viivähdimme kahvikupposen verran ja ihailimme rantamaisemaa. Mielenkiinnosta katsoin kotona netistä hintoja. 100€ pienmmät mökit ja 140€ isommat yöltä. Lemmikkieläimen saa ottaa mukaan ja siitä menee 35€. Jatkoimme matk

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista