Muistelua valokuvien avulla

Aloitin blogin kirjoittamisen blogspottiin 31.7.2012, siis yli kymmen vuotta sitten. Tosin kirjoitin jo ennen sitä muualle, siihen on mahtunut monenlaisia aiheita. Samankaltaisia aiheita olen käsitellyt useammankin kerran. Meneehän vuodetkin aina saman kaavan mukaan. Keväällä suunnittelen ja istutan, kesällä hoidan ja ihastelen, syksyllä korjaan satoa ja talvella koitan kirjoittaa milloin mistäkin. Puutarhan hoito keskittyy kuitenkin muihin vuoden aikoihin,kuin talveen. Muistoja tupsahti taas mieleeni, kun googlekuvilla on tapana koota monenlaisia kuvamuistoja yhteen. Tässäkin on raunioita Suomesta, Kuusiston kirkon rauniot ja Roomasta muut.

Matkoja on aina mukava muistella kuvien kautta, samoin puutarhaa. Kaikkia kuvia ei voi laittaa blogiin. Onhan ne sitten ihasteltavina tietokoneen uumenissa. Moni muisto painuisi unholaan ilman valokuvia. Vaikka ne kuinka kirjoittaisi muistiin, niin minun on vaikea muistaa tarkasti miltä joku näyttää tai mitä istutin silloin ja sillloin. Otankin yleensä kaikista uusista kasveista kuvia tai mitä vain teen. Paljon kuvaavana kuvien nimeäminen unohtuu minulta usein. Vuodet hujahtavat lujaa ohi, enkä muista koska tapahtui ja mitä. Googlekuva pitää kyllä kuvat aikajärjestyksessä ja vähän aiheetkin, mutta oma järjestys olisi parempi. Tämäkin kuva kissa Vilperistä oli painunut unholaan Ensimmäiset kuukaudet menossa vuonna 2016.

Monet muistavat tuoksun kautta tapahtumia, toiset taas musiikin, minä olen vahvasti kuvien kautta muistaja. Harvat lapsuudestani otetut kuvat ovat vieläkin rakkaita. Selaan niitä silloin tällöin, sain ne itselleni, kun kukaan muu sisaruksista ei ollut niistä kiinnostunut. Joku jossain facen ryhmässä ihmetteli mitä tekisi vanhoille valokuville, kun ei tunne niistä ketään. En ole hävittänyt yhtään valokuvaa. Ne ovat hienoa ajankuvaa, koska ei enää monikaan kerää albumeihin kuvia. On paljon kiinnostuneita vanhoista valokuvista. Jotkut museotkin ottavat niitä vastaan.

https://kysymuseolta.fi/valokuvataiteenmuseo/#!id=524

Tässä kuva minusta ja äidistäni 1960- luvun alussa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä. Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja. Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin. Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä. Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan. Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön. Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua. Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle. Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle. Siihen minun taitoni eivät riitä. Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikai...

Orkidea veteen kasvamaan

Olen kuullut, että orkideat ovat vaikeita kasvatettavia, enkä ole uskaltautunut edes kokeilemaan. Nyt rohkaistuin, kun näin muidenkin kokeilleen kasvatusta pelkällä vedellä. Jos ei muuta niin toivottavasti siitä tulee ainakin pitkäaikainen leikkokukka. Instagramissa ihastuttava Kiti Kokkonen antoi ohjeita kuvien kera ja eräästä blogisivusta sain myös ohjeita. https://paratiisikoti.blogspot.com/2022/04/varpaat-vedessa-perhosorkidean.html Olisi kenties pitänyt alkaa kokeilu pienemmästä kukasta, mutta tämä sattui olemaan ainoa laji kaupassa tällä kertaa. Hetihän sitä piti päästä kokeileman. Ohjeiden mukaan kaikki multa piti poistaa juurista. Ensin poistin multaa käsin varovasti ja huonoimmat juuret katkaisin. Koitin poistaa kaikki mullat. Se oli hankalin osuus. Huuhtelin vielä suihkulla kaikki mikä irtosi. Juuret ovat ilmajuuria. Ne voivat olla näkyvissä vaikka orkidea olisi mullassakin. Nyt ne vain laitetaan ilman m...

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista