tiistai 20. joulukuuta 2016

Jouluruokia

Jouluni ruokatarjoilu on yleensä perinteinen, laatikoita ja kinkkua.  Niin se on nytkin, mutta pieniä uudistuksia on jonkun verran.  Olen vallan ihastunut punajuurilaatikkoon.  Se on minun makuni mukaista.  Vähän makeaa ja suolaista.  Sopii hyvin liharuuan kanssa.  Tähän astisen parhaimman reseptin löysin netistä.


Reseptejä ilmestyy aina uusia vanhoistakin ruuista.  Pientä lisäystä mausteisiin tai valmistukseen.  Minäkin laitan aina lanttulaatikkoon maustepippuria.  En tiedä käyttääkö joku muu maustepippuria.  Jokaisella on omat valmistustapansa ja mausteensa, että saa suun mukaista.

Kalaa on usein savustettuna meillä joulupöydässä.  Lohta tavallisesti.  Sillistä pitää moni, minun herkkuani se ei ole.  Pidän enemmän silakasta.  Taidan ostaa sen valmiin tänä vuonna.  Himosilakkaa tai sinappisilakkaa.  Saimme kalastavalta ystävältämme haukea,  siitä voisi valmistaa kalapullia.  Olen jo sitä paistanut fileenä pannulla.  Voi, mitä herkkua.  Pakastimeen laitoin loput.



Joka vuosi olen vähentänyt lajien kirjoa joulupöydästä.  Tänä vuonna en keitä rusinasoppaa tai sekähedelmäsoppaa.  Ruokaa ei pysty syömään määräänsä enempää.  Ei jouluherkkuja jaksa muutamaa päivää enempää syödä.  Siinä niiden lumoavaisuus onkin.  Niitä ei syödä joka päivä vuoden ympäri.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Jouluiloa pienillä teoilla.

Ensimmäiset joulukoristeet on laitettu ikkunaan.  Työpaikan askartelusta kiinostuneet ihmiset väsäsivät näitä kymmeniä.  Minä pari ostin, kun oli niin hyvä idea.  Kirjan lehdistä taiteltu ruumis ja päänä auton istuinsuojasta irrotettu puunappula.  Niiden tuotto on tarkoitus laittaa joulupuukeräykseen.  Pienillä teoilla saa tehtyä iloa muillekin kuin itselle.



Minä en ole saanut  askartelutaitoa.  Ostan muiden tekemiä.  Kaikenlaisia myyjäisiä on monessa paikassa.  Laitan keräyksiin muutaman kolikon tai ostan jotain pientä.  Sen verran minullakin on joulumieltä vaikka joulu ei olekaan parasta aikaa minulle.

Lintujen ruokkiminenkin on pienten auttamista.  Niitä on ilo seurata.

 Kissakin on jo huomannut lentävät ystävämme.  Mielenkiinnolla se niitä seuraa.  Se ei niitä taitaisi helliä vaan aikansa leikittyyään söisi suuhunsa.  Ulos sitä ei päästetä, katselkoon ikkunasta.

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Onko joulu turha juhla?

En ole laittanut vielä tikkua ristiin joulun valmistelemiseksi.  Kun kuuntelee ihmisiä niin, ainakin laatikot on paistettu pakkaseen ja joululeivontaa suunnitellaan.  Joulumenyykin on  jo suunniteltu.  En ole kovinkaan innokas jouluihminen.  Minä en tee suursiivousta jouluksi ja ruokakin on aina samnlaista, kinkkua ja laatikoita.  Olen joka vuosi vähentänyt ruuastakin.  Minkä ihmeen takia pitäisi tehdä ruokia kymmeniä sortteja?  Imelletty perunalaatikko on joka vuotinen ruoka, jonka teen.  En pidä eineslaatikosta, koska se on liian makeaa.  Muuten sitä ei tule tehtyä, ehkä sen takia joulua voi viettää kerran vuodessa.


Monet ihmiset lähtevät kotoa pois jouluksi, valmiiden ruokapöytien ääreen.  Sitä en ole vielä harkinnut.  Joulu on tänä vuonna niin lyhytkin, se menee huilaillessa.  Väsyneenä ei paljon jaksa juhlia.


Loppujen lopuksi joulu on aika turha juhla.  Se on näin aikuisena menettänyt merkityksensä.  Lahjoja eivät aikuiset tarvitse.  Lapsille niitä tulee hankittua.  Usein nekin unohtuvat kaappeihin hetken leikin jälkeen.

Joulu on kaupallinen juhla ja kaupoille tärkein ostotapahtuma.  Uskonnollinen merkitys on hävinnyt suurimmalta osalta.  

Joulu voi tuntua liialliselta.  Jos kaikkea on paljon, tulee ähky.  Joululauluja, ruokaa, lahjamainoksia.
Lunta saisi tulla enemmän.  Kuvat parin vuoden takaa.



tiistai 22. marraskuuta 2016

Kissa tuli taloon

Vuosia olen miettinyt uuden kissan hakemista.  Pari päivää sitten kissanpoikanen tuli meille.  En enää muistanut miten riehakas pentu voi olla.  Siitä on jo niin kauan kun meillä oli kissanpentu. Ei taida olla ehjää mattoa, tapettia tai pöytäliinaa kun jouluun saakka päästään.  Kivahan sitä on seurata, kun se pelaa curlinkia kaikilla mahdollisilla liikkuvilla esineillä ja ruualla.

Tavallisen maatiaiskissan halusimme.  Pitkäkarvainen tuottaa vielä enemmän työtä.  Sisäkissan jälkiä saa siivota joka nurkasta.  En aiokkaan päästää kissaa kulkemaan ulkona, muuten kuin taluttimen kanssa tai tarhassa.  Siinäkin on sitten projekti ensi kesälle.  Piha vain alkaa jäädä pieneksi kaikille rakennelmille.

Kissan ja minkä tahansa lemmikin otto kotiin velvoittaa huolehtimaan siitä monta vuotta.  Ei eläintä voi ottaa hetken mielijohteesta.  Edellinen kissa oli meillä 20 vuotta.

Jotenkin kissa varmaan piristi mielialaa näin pimeällä ilmalla, leivonta ja ruuanlaitto tuntui ihan mukavalta, kun oli seuralainen keittiössä.  Joulumieli alkaa vallata.  Pullan leivonta ja riisipuuron keitto oli ohjelmassa.  Siihen vielä kaappiin jääneistä kuivista luumuista kiisseli niin on makeaa syömistä moneksi päiväksi.


sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Talvi tulee

Talvi on alkanut näyttää voimaansa ja pakkaset ovt tulleet.  Lintujen ruokinta-aika on nyt jos koskaan.  Kyllä ne ilman ihmistäkin tulevat toimeen, mutta niiden lentelyä ja syömistä on mukava seurata.  Maalla lintukirjo on isompi, ainakin meidän lintulaudoilla.  Maaseudulla löytyy hömötiaisia ja töyhtötiaisia näin alkutalvesta ainakin.  Ne ovatkin hyviä kuvattavia, kun pääsee kameran kanssa parin metrin läheisyyteen.  Ne ovat pelottomia verrattuna talitiaisiin.

Ne pyrähtelevät ruuanhakuun ja taas puuhun syömään.  Taitavat kuluttaa ruuasta saamansa energian lentelyyn. 


Suuri osa linnuista menehtyy talven aikana kylmään ja ruuan puutteeseen.  Tuntee olevansa jollekin hyödyksi kun jaksaa koko talven kantaa siemeniä ruokintapaikallle.

Kuunsirppi tuijotteli taivaalta.  Sain sentään vielä yhden talvisen ruusukuvan.














sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Kuvia matkalta

Puutarhaihminen katselee aina matkoillaankin kasveja ja kukkia, niin minäkin.  Teneriffalla katse löysi heti valtavat banaaniviljelmät.  Niitä oli peiteltyinä ja avoimina tienvarret täynnä.  Ostinkin niitä pariin otteeseen.  Eivät ne minun suuhuni mitenkään erilaisilta maistuneet.  Pienenpiä ne olivat kuin tänne rahdatut.

Kukinta-aika siellä oli vähän mennyt.  Keväällä sielläkin luonnonkasvit kukkivat.  Lämpimässä kukkivia kasveja näkyi puistoissa ja katujen varsilla.  Kesäiset lämpötilat olivat ihan Suomen hellepäivien asteissa.  





Maisemat olivat kuumaisemia, muualla kuin kaupungeissa.  Ihmettelin kyllä miksi tuhka- ja laavakentät eivät sen enempää olleet ottaneet siemeniä vastaan.  Maaperä ei ollut kovin hedelmällistä.  Korkeammalle noustessa kasvit alkoivat muistuttaa pohjoismaista.  Havupuuvyöhyke tuli vastaan kilometrin korkeudessa.  Ainoastaan puita kasvoi, ei mitään puiden alla.  Se oli jhotenkin aavemaisen näköistä.


 Monenlaista maisemaa näkyi kulkiessamme.  Ihania merenrantoja, kukkivia kasveja ja karua maisemaa.  Pelagoniatkin kasvoivat tien varressa pensaana.  

Kaktukset talojen vieressä olivat isoja.  Mikäs on kasvattaessa, kun lämpötilat ei paljon vaihtele.  Välillä liian kuivat ajat koittelvat kasveja.  Moneen paikkaan oli laitettu kasteluletkuja ympäri kasveja.  Vettäkin siellä satoi matkamme aikana.  Lempeä kesäsade ei meitä häirinnyt. 


lauantai 15. lokakuuta 2016

Lisäkypsytystä paprikoille sisällä

Kasvihuoneeni ei jaksa kypsyttää satoani kypsäksi.  Joko se on liian varjoisassa paikassa tai joku muu mättää. Pitäisi tietysti istuttaa aikaisemmin. Kaikki tomaatit jouduin kypsyttämään huoneen lämmössä.  Kypsyivät ne sislläkin, mutta harmittaa, kun toiset saavat noukkia hedelmiä suoraan ulkoa.

Paprikan kanssa kävi samoin.  En ollut tietoinen kypsyvätkö ne irrallaan kasvista, joten toin koko kasvin sisään.  Se on kasvanut puolitoistametriseksi ja siitä tuli vähäksi aikaa hieno viherkasvi keittiöön.  Nyt vasta ovat ensimmäiset hedelmät alkaneet punertaa.  Josko jouluksi saisi paprikaa ruokapöytään.

 Pakkasta on ollut jo kuukauden verran öisin, joten paprikani olisivat jo tuhoutuneet kylmässä kasvihuoneessani.

Hyvä näinkin jos saan maistaa omin käsin istutettua satoa.


Olen kyllä joskus aiemmin istuttanut itse siemenistä paprikoita ja kasvattanut ne sisällä.  Miksei siis näinkin päin.

Puutarhassa on myöhäänkin jotain marjoja linnuille.  Olen ihmetellyt miksi punaiset omenamarjapensaan marjat eivät kelpaa linnuille.  Ovatko ne myrkyllisiä?


sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Väriterapiaa luonnosta

En kaipaa revontulia, kun ruskan värit valtaavat luonnon ja pihan.  Kävely- ja pyöräretkillä saa ilmaista väriterapiaa.  Puut ja pensaat liekehtivät kirkkaissa väreissä.  Välillä täytyy oikein pysähtyä katsomaan ja ihailemaan väriloistetta.  Ohikulkevista ihmisistä vaikutan varmaan ihan pöljältä.  Onneksi otan toisinaan kameran mukaan rekvisiitaksi. 
 
Aina eivät ruskan värit pääse näyttäytymään.  Wikipediasta piti taas opetella ruskan syntyminen.
 
"Valon väheneminen ja lämpötilan aleneminen aiheuttavat yhteyttämisen loppumisen, jolloin lehtivihreä alkaa hajota ja lehden sisältämät muut väriaineet, kuten oranssinpunaiset karotenoidit ja keltaiset ksantofyllit, pääsevät näkyviin.
Lehtivihreän muodostaneet molekyylit siirtyvät hajottuaan kasvin monivuotisiin elimiin, puilla runkoon, sillä niiden valmistamiseen kuluu puulta paljon energiaa ja mineraaleja. Tämä mahdollistaa niiden käyttämisen uudestaan. Kuitenkin esimerkiksi tervaleppä pudottaa lehtensä vihreinä, koska sillä ei ole tarvetta säästää mineraaleja juuriston ravinnonottoa helpottavien bakteerien vuoksi. Samalla kun puut ottavat lehtivihreänsä lehdistä runkoon, ne myös ”puhdistautuvat” työntämällä kesän aikana kasvin sisään kerääntyneet mahdolliset epäpuhtaudet lehtiin."








torstai 22. syyskuuta 2016

Automatkalla voi löytää yllätyksiä

Välillä automatkoilla tutustuu paikkoihin joissa ei ole ennen käynyt.  Tänä kesänä tutustuimme Kasvihuoneilmiö nimiseen ostospaikkaan.  Se oli aika  erikoinen tuttavuus.  Kasvihuoneessa oli kahvila ja myymälä.  Viereinen varastorakennus oli myös käytössä.  Myynnissä oli kaiken näköistä puutarhaan liittyvää tavaraa.  Osa oli ihan mukavan näköistä.  Mitään todella halpaa ei siellä ollut.  Suuria puutarhapatsaita pihassa. 
 
Paljon sisustukseen liittyvää löytyi varastorakennuksessa.  Sieltä löytyi myös vanhaakin tavaraa.  Ihan  mukava siellä oli kierrellä, vaikka en ostanutkaan kuin kirjan mukaani.
 
 
 Sisustus oli värikästä ja kasvit olivat ympärillä.  Kauppa oli vähän sivussa isommasta tiestä, kun Turun ja Helsingin välinen tie on uusittu.  Helppo sinne oli osata.
Tuli poikettua tilamyymälässäkin ensimmäisen kerran.  Matkaan tarttui pari viinipulloa.  Ei nyt ihan punaviinin makuista, mutta muuten ihan juotavaa seurustelujuomaa.  Kannattaa aina poiketa tieltä kun näkee jonkun houkuttelevan kyltin.  Tämä taas oli Tampereen lähellä.
 

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Puuhakas ja värikäs syksy

Syksyn lehdet lennähtelevät ilmassa.  Aika ei ole silti mitenkään masentava.  Säät muuttuvat, värit muuttuvat ja mieli muuttuu.  Olenko syksyllä jotenkin puuhakkaampi, olen kyllä.  Syksy ei minua masenna.
 
Aurinkoisena päivänä värit hohtavat ja tuuli huojuttaa puita.  Vanhat lehdet pois, uudet tilalle keväällä.  Ei sitä ihminenkään jaksa raataa koko vuotta putkeen.  On pakko levähtää välillä.
 
Luonto lepää, minä en.  Istutan, käännän maata, korjaan satoa, keitän hilloa, pakastan marjoja, leivon ja teen montaa muuta tehtävää.  Kaappien läpikäyminen ja turhan tavaran poistaminen on jatkuva homma.  Viikon kirppispöydän pitäminen toi jonkun euron kukkaroon ja kaappien tavarat siirtyivät jonkun muun kaappiin.
 
Marjasato metsissä on ollut ihan hyvä.  Marjoja jää metsiin poimijoiden jälkeen ainakin 75% jos ei enemmän. Kaikille riittää.   Harmittelen välillä pakastimeni pienuutta, mutta tosiasia on etten ehtisi sitä määrää vuodessa syödä minkä verran jaksaisi noukkia.   Marjat eivät säily hyvänä pakastimessa ikuisesti.  Vitamiinit ainakin kaikkoavat.
 




 

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Puistossa Kirjurinluodossa

Vierailu Kirjurinluodossa Vihertietokeskuksen käytävillä ilahduttaa aina.  Hyvin hoidetut istutukset saavat vähän kateelliseksi.  Tietoa kasvien nimistä ja vähän kasvupaikastakin saa ihan katselemalla.  Loppukesästäkin kukki vielä moni kukka.  Aurinkoinen päivä sai ne loistamaan.

 Ihastelin näitä punaisia kukkasia ja tietysti nimi ei erotu, jotta voisin istuttaa niitä omaan pihaani.

Puisto on aika laaja, vaikka kukkaistutukset ovat tiiviinä omassa osassaan.  Puita ja pensaita on paljon.  Vihertietokeskuksen opaskeskuksessa en nyt tällä kertaa käynyt. 
 
 
Puistossa voi istuskella, retkeillä  ja ihailla kukkia.

tiistai 23. elokuuta 2016

Syksy on myös istutusten aikaa

Viime talven tuhoamien mansikantaimien tilalle uusia taimia, perennoja ja kesän ruukussa kasvaneen magnolian olen jo ehtinyt istuttaa.  Kasvit juurtuvat vielä hyvin ennen pakkasia.  Ei tietysti voi olla varma kestävätkö kasvit talven ja lähtevätkö kasvuun keväällä.  Puutarhassa mikään ei ole takuuvarmaa.  Siinä se mielenkiintoisuus ja jännitys piileekin puutarhan hoidossa.
 
 
 
Aina voi jotain mennä pieleen.  Toisaalta taas kasvun ihmeet ilahduttavat ja saavat jatkamaan.
 
Alkukesän kukkaloiston jälkeen on syyskukilla aikaa kukoistaa.  Yritän istuttaa perennoja, pensaita ja puita sillä periaatteella, että kukintaa olisi keväästä syksyyn.  Puista en tiedä syksyn kukkijoita, mutta pensaissa on paljonkin syksyllä kukintansa aloittavia.  Pihlajan punaiset marjat ovat kuin kukkasia.  Hanhikit, pallohortensia ja syyshortensia ainakin ovat syksyn väriläiskiä.
 
Ilolla olen seurannut neitoperhosten lentelyä ja oreganonkukista ravintoa ottamassa.  Kukkien ei tarvitse olla suuria, että ne hyönteisille kelpaisivat.
 



 
Näiden kolmen perennan odotan kasvavan keväällä ikkunani alla.