Puutarhapolun varrelta

On taas aika sisäkukkien mullan vaihdolle.  Aloitan sen aina näin helmikuussa, niin pääsen istutuksen tunnelmaan aikaisin.  Tänä vuonna bongasin kivan löydön, ruukutusalustan.  Niitä on varmaan ollut aina, minä vain olen aina pelannut sanomalehtien kanssa.  Lehdet ovat nykyisin niin pienen kokoisia, että niitä on tarvinnut olla aika kasa.  Multaa on levinnyt lattialle, vaikka olisi yrittänyt olla varovainen.  Olisi hienoa jos olisi viherhuone, missä askarrella mullan kanssa. Kun ei ole, niin tiskipöytä tai lattia on ollut minun viherhuoneeni.  Alustasta sai kätevästi nostettua kulmat neppareilla ylös ja ulkopuolella oli kantonauhat, mistä voi kantaa mullat ulos.  Tietysti tavallisella pressun palasella voi tehdä saman jutun, mutta tämä oli valmis käytettäväksi. En malttanut olla kokeilematta jo parin siemenen istuttamista.  Tilasin mummon balsamisiemeniä.  Haluan nähdä lähtevätkö ne hyvin kasvuun.  Jos ne ovat samanlais...

Toiset kukkaset kasvavat Suomessakin älyttömän korkeaksi.  Kaikkein korkein meillä on humalasalko.  En tiedä kuinka korkealle se olisi yltänyt jos salko olisi tehty isommaksi.  Nyt kukkivana se alkaa tulla alaspäin.   Suureksi kasvoi hirvenjuurikin, kukka tavoittelee  yli kahden metrin korkeutta.  Tässä kuvassa hirvenjuuri on vielä keskenkasvuinen. Auringonkukat kohoavat jo lähelle ränniä.  Kärhöt ovat nopeita kasvajia.  On monia muita säleikkökasveja jotka peittävät ristikon nopeasti.  Uljaat isot kukat ovat komeita katseenvangitsijoita.  Osa niistä vaatii tukea esim. gladiolukset.  Hoikka varsi ja painava kukka on huono yhdistelmä. En halua puutarhaani påelkästään isoja kukkia.  Siinä tuntee itsensä vielä pinemmäksi.