Postin kulkua

Vaikka viihdyn paljon tietokoneella ja netissä niin en halua luopua kaikista paperisista tuotteista. Haluan postilaatikkooni lehdet, kortit ja tärkeät paperit. Siinä ne ovat minun edessäni, kun haluan ne lukea. Voin palata niihin monta kertaa ilman, että pitää kirjautua koneelle. Koitankin aina, kun tilaan jotain lehtiä saada ne paperisina versioina. Tällä hetkellä on tilattuna sanomalehden viikonloppunumerot, ristikkolehti ja juuri tilaamani Kuluttaja. Kaikkein eniten minua ilahduttaa postikortit, joita saan ja lähettelen postcrossaajana. Lähetän ja saan n. 100 korttia vuodessa.

Voin niillä ilahduttaa muita korttien odottajaa ympäri maailmaa. Välillä lähetän kuvia omasta kaupungista ja muualta Suomesta.

Koetan löytää vastaanottajan mielen mukaisia kortteja tai vaan otan yhden pinosta. Kortteja saa aika halvalla, kun vaan tietää paikat.

Halvempia kortteja löytyy joskus kirppareilta ja esim. Hintakaaresta.

Postimaksut ovat Suomessa kalliimpia kuin muualla. Se rajoittaa lähettämistä.

Postin palvelu on huonontunut monien vuosien ajan. Hintoja nostetaan ja palvelua yritetään siirtää nettiin.

Samoin on silti käynyt monen muun "palvelulaitoksen" kanssa. Kaikkien pitäisi osata itse hoitaa omat asiansa niin kauan kuin pystyy.

Liittymät ovat monelle turhan kalliita ja älypuhelimella on vaikeaa hoitaa asioita.

Minäkin maksan liikaa liittymistä, mutta en halua niistä vielä luopua. Yhtään maksullista televisiokanavaa minulla ei ole. Se olisi jo liikaa.

Löysin uusia Rudolf Koivun satuihin tekemiä kortteja. Ne olivat vallan ihastuttavia. Ostin erilaisia 10 kpl.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Orkidea veteen kasvamaan

Olen kuullut, että orkideat ovat vaikeita kasvatettavia, enkä ole uskaltautunut edes kokeilemaan. Nyt rohkaistuin, kun näin muidenkin kokeilleen kasvatusta pelkällä vedellä. Jos ei muuta niin toivottavasti siitä tulee ainakin pitkäaikainen leikkokukka. Instagramissa ihastuttava Kiti Kokkonen antoi ohjeita kuvien kera ja eräästä blogisivusta sain myös ohjeita. https://paratiisikoti.blogspot.com/2022/04/varpaat-vedessa-perhosorkidean.html Olisi kenties pitänyt alkaa kokeilu pienemmästä kukasta, mutta tämä sattui olemaan ainoa laji kaupassa tällä kertaa. Hetihän sitä piti päästä kokeileman. Ohjeiden mukaan kaikki multa piti poistaa juurista. Ensin poistin multaa käsin varovasti ja huonoimmat juuret katkaisin. Koitin poistaa kaikki mullat. Se oli hankalin osuus. Huuhtelin vielä suihkulla kaikki mikä irtosi. Juuret ovat ilmajuuria. Ne voivat olla näkyvissä vaikka orkidea olisi mullassakin. Nyt ne vain laitetaan ilman m...

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä. Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja. Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin. Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä. Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan. Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön. Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua. Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle. Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle. Siihen minun taitoni eivät riitä. Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikai...

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista