tiistai 29. syyskuuta 2020

Kesän työt päätökseen

 Syksyllä moni asia saadaan päätökseen kesän jälkeen.  Kesäksi suunnitellut projektit on hyväkin saada valmiiksi, etteivät ne jää kaikertamaan mieltä talven ajaksi.  Puutarha ei ole koskaan valmis, siinä jää aina jotain tekemättä ja seuraavaan kesään.  Välillä sitä vain tallailee ympäristössä näin ruska-aikaan ja ihailee värejä.  Nekin ovat tärkeitä tekoja.  Siinä tulee tankattua mielihyvää ja iloa talveksi.  Säilöö tavallaan tunteita huonojen päivien varalta.



Oli meillä muutakin valmisteltavaa.  Julmetun pitkäksi kasvaneinen karhunvatukoiden varsien suojaaminen.  Montaa vartta ei kasvanut, mutta nekin oli suojattava.


Uusi kerä verkkoa oli hyvä kiertää seipäiden ympärille.  Koitettiin laittaa se niin, että verkko olisi hyvä keväällä kiertää auki ja verkko jäisi ehjäksi.  Useimmiten verkko menee ryppyyn ja sitä on varastojen nurkissa epämääräisiä kasoja, joita on hankala levittää seuraavaan kohteeseen.

Uuden kaivonvintan pystyttäminen ei ollut lopulta kovin pitkäaikainen homma.  Tosin valmisteluihin kului aikaa.  Ensin metsästä oli haettava sopiva puu, jota oli tarkkailtu kauan.  Sitä kuorittiin ja kuivattiin.  Katkaistiin sopivan mittaiseksi ja suojattiin.  

Vihdoin koitti syys. Edellinen vintta kaadettiin ja kuoppa kaivettiin.  Naapuri kutsuttiin traktorilla nostamaan puu pystyyn.  Minä olin lähinnä vain tikkaiden painona ja muissa avustavissa tehtävissä.  Kuviakin otin.  Isäntä teki kaikki muut hommat.

Työ oli raskaan näköistäkin, minä en olisi pystynyt moiseen.  Mukava on katsella, kun tehdään töitä ja nauttia lopputuloksesta.  Nyt nousee taas kaivovesi kevyesti ylös.  Me emme halua olla sähköpumpun varassa, jota meillä ei ole koskaan ollutkaan.  Hyvää liikuntaa veden kantaminen onkin.  Juomiseen ja ruuanlaittoon vettä kuluu loppujen lopuksi aika vähän.  Saunaan ja tiskin pesuun sitä kuluu enemmän.






Kaikki istuttamiset on tehty ja pieni sato korjattu.  Nyt ei ole tänä syksynä muuta kuin haravoiminen ja mökin laittaminen talvikuntoon.  Kyllä siellä vieläkin käydään, välillä harvemmin, välillä useammin, se riippuu säistä ja mielialasta.




perjantai 18. syyskuuta 2020

Sukututkimus tutuksi

Sukututkimus on nykyään kaiken ikäisten harrastus.  Minä olen vuosikausia kerännyt nimiä ja vuosilukuja ensin paperivihkoon ja vähän nettiinkin.  Nyt taas innostuin enemmän, kun Geni alkoi kerätä maailman sukupuuta.  Facebookin kautta toimii ryhmä, joka avustaa suvun jäsenten löytämistä. Karjalan suvut ja sukututkimus.  Siellä on kaikenlaisia projekteja, joihin voi lisätä sukua, kun vain tietää missä he ovat eläneet ja asuneet.  

Pelkästään itsekin voi nykyään tutkia sukua netin kautta.  Sukututkimus on mukavaa sadepäivien puuhaa.  Voi olla yhteydessä muihin jos haluaa.  Ryhmiäkin löytyy jos haluaa apua ja seuraa. Kotilieden sivulta löysin linkkejä, joiden avulla pääsee alkuun.

https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/ilmiot/kiinnostaako-sukututkimus-tassa-parhaat-vinkit-linkit-ja-tarkeat-vuosiluvut-sukututkijalle/ 

Monestakaan suvusta ei löydy aatelisia tai muitakaan "hienoja" ihmisiä.  Suurin osa sukututkimuksesta päättyy 1600 - lukuun.  Ennen sitä ei kirkonkirjoja välttämättä ollut ja nimen vaihtoja ainakin tapahtui paljon. Ihmiset nimettiin talojen mukaan.




Pienissä kylissä ja kunnissa melkein kaikki olivat jotain sukua toisilleen.  Pitkälle ei lähdetty aviopuolisoa etsimään.  Lähimmillään se löytyi naapurista tai talon työtekijöistä.



Hautakivet hävitetään, haudataan uhrilehtoon tai muualle.  Hautausmaat olivat aiemmin sukukirjoja, joissa käytiin kävelemässä ja muisteltiin sukua.

Sukututkimus on tehty nyt niin helpoksi, että kaikki kiinnostuneet voivat sitä tehdä.  Kenelle sukututkimusta sitten tehdään? Ensin itselle ja siitä saavat seuraavat sukupolvet tietoja mistä päin maailmaa ovat kotoisin.  Minä luulen sukuni olleen alunperin idästä.  En ole tehnyt dna- tutkimusta vielä, mutta sekin kiinnostaisi.  Haluan vielä pitää harrastuksen ilmaisena.  Paitsi olen yhden kerran tehnyt kyselyn toiseen seurakuntaan, kun en päässyt yhtään eteenpäin. 


maanantai 7. syyskuuta 2020

Syksytöiden listaus

Syksyä eteenpäin mentäessä on hyvä tarkistaa, mitä pitäisi tehdä.  Ettei jää jotain istuttamatta, jotain suojaamatta tai kantamatta säilöön.  Haravointia voidaan tehdä, mutta ei  kaikkea tarvitse kerätä.  Lehdistä ruohikko saa voimaa.  Syksylläkin kannattaa lannoittaa.  En ole sitä juuri aiemmin tehnyt.  Tänä vuonna innostuin siihenkin ja olen heitellyt perennoille ja muille monivuotisille kasveille tähän mennessä melkein 10 kg syyslannoitetta.  En kaikkea sentään rivitalon takapihalle vaan suurimman osan mökin puutarhaan.

Pieni sauna ilta-auringossa on vielä riittänyt meidän tarpeisiimme.  Kantovesi antaa vielä mahdollisuuden käyttää sitä ilman uusia rahallisia panostuksia.  Se on melkein vain käytössä kesäisin, koska talvella käyminen mökillä on vähentynyt.  Siinä se odottaa meitä taas ensi kesänä.  Toki tänä syksynä vielä 2-3 kk saunotaan.

 


https://www.gardena.com/fi/puutarhaelamaa/puutarhalehti/syksyn-pihatoiden-tarkistuslista/ 

Kukkasipuleita en tänä vuonna istuta lainkaan.  Mökillä ne syödään  (myyrät) ja viime vuonna astiaan istutetuista sipuleista kukki vain pari.  Keväällä kuitenkin aikaiset perennat alkavat kasvaa jo huhti-toukokuussa.  

Kaikki puutarhatyökalut sentään koitetaan kerätä viimeistään lokakuun lopussa.  Niitä on ikävä kaivella lumen ja kuran keskeltä.

Syksyn hommiin kuuluvat tietenkin sienestys ja marjastus.  Mustikat ja kantarellit on noukittu talteen, puolukka on vielä harkinnassa.  Pidän puolukkahillosta joidenkin ruokien kanssa ja vispipuuro on kaikkein parasta puolukasta tehtynä.  Ei ole silti mitään järkeä säilöä, kuin sen verran, mitä ehtii talven aikana käyttää.  Seuraavana vuonna on uudet mahdollisuudet.

Mökin piha on niin suuri, että sen haravointiin menee nopeamminkin tehden päiviä.  Kaupunkipihan haravointi käy melkein yhdellä huiskaisulla.  Haravointi on kovaa työtä.  Sitä ei olkapäävammainen tai sydäntautinen kauan tee.  Onneksi vielä pystytään niihin töihin.  Onhan se kauniina syyspäivänä hauskaa ja kunto kohoaa.  Kissakin haluaisi enemmän osallistua pihapuuhiin, eikä vain ikkunasta katsella.




  

keskiviikko 2. syyskuuta 2020

Pelasta pörriäinen tai tee ainakin yhteistyötä

Näinkin vaatimattomat maksaruohon kukat antavat viimeiset mesitipat lentäjille.  Niissä täytyy olla paljon imettävää koska siinä pörrää viimeiseen kuihtuneeseen kukkaan saakka niitä.  Televisiossa on näytetty melkein kyllästymiseen saakka #pelastapörriäinen kuvia ja videoita.  Olen huomannut, etteivät ne välttämättä välitä kaikkein isoimmista ja koreimmista kukista, jotka ovat ilo ihmisen silmille.  En tiedä onko näissä enemmän mettä vai enemmän mahdollisuuksia löytää mettä.  Ainakin oreganolla on samannäköisiä kukkasia ja mehitähdellä.




Perhostenkin lentelyajat alkavat olla päättymässä.  Kauniina syyskesän päivinä niitä saattaa vielä nähdä.  Amiraali kävi vielä kääntymässä Dahlian kukalla. 


Perhosten kesä on lyhyt, mutta riittävä taas yhden sukupolven tekemiseen.  Eivätkä ne muuta vaadi eivätkä tarvitse.  Ilman näitä lentäjiä ihmisten maisema olisi paljon rumempi ja tyhjempi.


Yhteistyö eläinten kanssa auttaa meitäkin säilyttämään jotain kaunista.  Varsinkin näiden pienten kanssa, jotka levittävät siitepölyä ja huolehtivat omalta osaltaan hedelmien tulosta.  Meillekin omenoita tuli ylitse oman tarpeen ja olen vienyt niitä viereiselle pellolle.  Siinä käy joku näistä kahden vasan kanssa.  En ole ihan varma onko tämä metsäkauris.  Hyvin ainakin omenat kelpaavat, käyvät illalla ihan pihassa saakka.