Näinkin vaatimattomat maksaruohon kukat antavat viimeiset mesitipat lentäjille. Niissä täytyy olla paljon imettävää koska siinä pörrää viimeiseen kuihtuneeseen kukkaan saakka niitä. Televisiossa on näytetty melkein kyllästymiseen saakka #pelastapörriäinen kuvia ja videoita. Olen huomannut, etteivät ne välttämättä välitä kaikkein isoimmista ja koreimmista kukista, jotka ovat ilo ihmisen silmille. En tiedä onko näissä enemmän mettä vai enemmän mahdollisuuksia löytää mettä. Ainakin oreganolla on samannäköisiä kukkasia ja mehitähdellä.
Perhostenkin lentelyajat alkavat olla päättymässä. Kauniina syyskesän päivinä niitä saattaa vielä nähdä. Amiraali kävi vielä kääntymässä Dahlian kukalla.
Perhosten kesä on lyhyt, mutta riittävä taas yhden sukupolven tekemiseen. Eivätkä ne muuta vaadi eivätkä tarvitse. Ilman näitä lentäjiä ihmisten maisema olisi paljon rumempi ja tyhjempi.
Yhteistyö eläinten kanssa auttaa meitäkin säilyttämään jotain kaunista. Varsinkin näiden pienten kanssa, jotka levittävät siitepölyä ja huolehtivat omalta osaltaan hedelmien tulosta. Meillekin omenoita tuli ylitse oman tarpeen ja olen vienyt niitä viereiselle pellolle. Siinä käy joku näistä kahden vasan kanssa. En ole ihan varma onko tämä metsäkauris. Hyvin ainakin omenat kelpaavat, käyvät illalla ihan pihassa saakka.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.