Pelasta pörriäinen tai tee ainakin yhteistyötä

Näinkin vaatimattomat maksaruohon kukat antavat viimeiset mesitipat lentäjille. Niissä täytyy olla paljon imettävää koska siinä pörrää viimeiseen kuihtuneeseen kukkaan saakka niitä. Televisiossa on näytetty melkein kyllästymiseen saakka #pelastapörriäinen kuvia ja videoita. Olen huomannut, etteivät ne välttämättä välitä kaikkein isoimmista ja koreimmista kukista, jotka ovat ilo ihmisen silmille. En tiedä onko näissä enemmän mettä vai enemmän mahdollisuuksia löytää mettä. Ainakin oreganolla on samannäköisiä kukkasia ja mehitähdellä.

Perhostenkin lentelyajat alkavat olla päättymässä. Kauniina syyskesän päivinä niitä saattaa vielä nähdä. Amiraali kävi vielä kääntymässä Dahlian kukalla.

Perhosten kesä on lyhyt, mutta riittävä taas yhden sukupolven tekemiseen. Eivätkä ne muuta vaadi eivätkä tarvitse. Ilman näitä lentäjiä ihmisten maisema olisi paljon rumempi ja tyhjempi.

Yhteistyö eläinten kanssa auttaa meitäkin säilyttämään jotain kaunista. Varsinkin näiden pienten kanssa, jotka levittävät siitepölyä ja huolehtivat omalta osaltaan hedelmien tulosta. Meillekin omenoita tuli ylitse oman tarpeen ja olen vienyt niitä viereiselle pellolle. Siinä käy joku näistä kahden vasan kanssa. En ole ihan varma onko tämä metsäkauris. Hyvin ainakin omenat kelpaavat, käyvät illalla ihan pihassa saakka.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi. Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä. Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu. Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä. Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa. Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa. On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen. Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa. Muuten olen siihen tyytyväinen. Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin. Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain. Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikainen homma ollut. Siihen oli vain ryhdyttävä. Seuraava työ oli klapien pinoaminen. Ei siihen

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista