Puutarhapolun varrelta

  Turhaan huolehdin sienisadosta, kun oli niin kuivaa.  Vettä tuli pari viikkoa ja sienet alkoivat tupsahdella maasta.  Kaikenlaisia sieniä yhtä aikaa. Haperot, tatit, kantarellit ja rouskut tungeksivat mättäissä.  Olen sillä lailla valikoiva, etten nouki kuin herkkutatteja ja kantarelleja.  Tunnistan kyllä useampiakin laatuja, mutta nämä kaksi tuntuvat parhailta.  Kun vielä yksin joudun ne syömään, niin miksi liikkaa noukkisin.  En oikein pidä suolasienistä, joten jätän rouskut muille. Säästelin viimevuotisia sieniä pakasteessa ja nyt piti ne muutamat pussit laittaa syömäkuntoon, etteivät sekoitu uusiin.  Vähän sienet kärsivät pitkästä pakastamisesta.  Paljon kermaa ja sipulia niin kelpaavat.  Piirakkaa ja kastiketta. Tatteja olikin tullut paljon viime metsässä käynnin jälkeen.  Osa oli päässyt kasvamaan liian isoiksi ja niistä joutui raakkaamaan ison osan.  Hyviltä näyttivät päälle päin, madot vain olivat ehtineet ennen minua...

Sienimetsän aromit tunkevat sieraimiin.  Kantarelleja on polkujen reunat keltaisenaan.  toiset ovat vielä sormenpään kokoisia, osa on kasvanut isommiksi.  Nyt alkaa sienestäjän toiveajat.  Sadetta on saatu riittävästi, lämpöäkin jonkun verran.  Onneksi sattui viikonlopuksi kaunis aurinkoinen päivä, sienikoppa täyttyi keltaisesta kullasta.     Ei tarvinnut edes kauaksi mennä, mökin ympäristöstä löytyy tallattuja polkuja.  Vahverot eivät kasva kunnolla heinikossa, ainakin niitä täytyy kuopia esiin.   Sienireseptit on kaivettava esiin.  Löysin jostain vanhasta lehdestä sienikeiton ohjeen, johon oli lisätty aurajuustokermaa, sitä on kokeiltava.  Sienet voi valmistaa varmaan ilman voita ja kermaakin, mutta onhan sieniruuat parempia niiden kanssa.     Kaikki eivät pidä sienistä, mutta jos haluaa aloittaa sienien syömisen, keltavahverosta on helppo aloittaa.  Sen tunnistaa hyvin ja se on mieto maultaan. ...