Turhaan huolehdin sienisadosta, kun oli niin kuivaa. Vettä tuli pari viikkoa ja sienet alkoivat tupsahdella maasta. Kaikenlaisia sieniä yhtä aikaa. Haperot, tatit, kantarellit ja rouskut tungeksivat mättäissä. Olen sillä lailla valikoiva, etten nouki kuin herkkutatteja ja kantarelleja. Tunnistan kyllä useampiakin laatuja, mutta nämä kaksi tuntuvat parhailta. Kun vielä yksin joudun ne syömään, niin miksi liikkaa noukkisin. En oikein pidä suolasienistä, joten jätän rouskut muille.
Säästelin viimevuotisia sieniä pakasteessa ja nyt piti ne muutamat pussit laittaa syömäkuntoon, etteivät sekoitu uusiin. Vähän sienet kärsivät pitkästä pakastamisesta. Paljon kermaa ja sipulia niin kelpaavat. Piirakkaa ja kastiketta.
Tatteja olikin tullut paljon viime metsässä käynnin jälkeen. Osa oli päässyt kasvamaan liian isoiksi ja niistä joutui raakkaamaan ison osan. Hyviltä näyttivät päälle päin, madot vain olivat ehtineet ennen minua.
Kantarelleja löysin vähemmän. Niitä kasvaa varmaan lisää jos vain lämpimät ilmat jatkuvat. Metsässä näkyi oudompia sieniä. Kenties jotain lahottajasieniä. Ne ovat toisinaan kauniin värisiä.
Kauniit syksyiset päivät saivat vielä perhosetkin viimeisiin kukkiin. Kannukset aina keräävät kauniimmat perhoset.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.