Puutarhapolun varrelta

  Olen aina pitänyt puista ja istutan niitä melkein joka vuosi lisää.  Koitan aina löytää jonkun uuden lajin, jota ei ole ennestään.  Kaikki eivät kasva Suomessa vaikka tekisi mitä.  Pitäisi löytää sellaisia, joita on kehitetty näitä mantuja varten.  Mökillä puiden kasvatus on helpompaa, kun on tilaa.  Siellä on paljon tietenkin tavallisia puita, metsän vieressä, kun ollaan.  Mänty, kuusi,leppä. lehtikuusi, pihlaja, raita ja monta muuta.  Jotkut puut ovat sitkeitä ja kestävät leikkausta enemmänkin.  Kataja on kasvanut rivitalon etupihalla parikymmentä vuotta ja on levinnyt ja kasvanut.  Sitä oli pakko vähän karsia.  Aloitettiin sen karsiminen alhaalta nyt ensin.  Ensi keväänä sitten näemme mitä karsiminen on sille tehnyt. Mongolian vaahtera, pieni puu, joka on syksyllä kauniiin punainen. Eurooppalainen pähkinäpensas, lehdet muistuttavat lepän lehtiä.  Se ei  ole kasvattanut yhtään pähkinää.  Ostin toisenkin pensa...

  Villasukat ja toppatakki ovat olleet tarpeen näinä päivinä.  Hellassa palaa tälläkin hetkellä tuli.  Ei ole mitään järkeä palella jos on keino lisätä lämpöä.  Siinä valmistuu samantien ruoka. Kylmää on.  On odottelua puutarhahommien kanssa.  Aina voi pensaiden juuria harata.  Niin ei tule joka vuosi tehtyä.  Tänä vuonna joitakin pensaita putsasin, multasin ja lannoitin.  Eurooppalainen pähkinäpensas ja kanukka saivat uudet mullat juurilleen.  Istutin uudestaan pari vuotta kituneen Mongolian vaahteran piskuisen taimen.  Jospa se alkaisi kasvaa. Mullatkin tuotiin jo valmiiksi.  Suunnitelmat ovat valmiina, kunhan lämpenee.  Kylmään maahan ei oikeastaan kannata istuttaa tai kylvää mitään.  Sitä on vain niin malttamaton.  Ennen vanhaan perunatkin istutettiin 6.6.  Nyt ne pitäisi kotiviljelijänkin saada maahan aikaisin, kuten ammattiviljelijät.  Ne tulevat maan pinnalle yllättävän nopeasti lämpimässä maassa...

Puiden ja pensaiden istutus on jo vosia kuulunut ohjelmaani.  Joka vuosi yritän istuttaa jonkun pienoisarboretumiini.  Mökkipihamme antaa mahdollisuuden kokeilla tällaistakin.  Tietenkin ympäröivässä metsässä ja osaksi pihassakin on Suomen tavallisemmat puut ja pensaat.  Kuusi, koivu, pihlaja, kataja, haapa ja lehtikuusi.  Puut ovat pitkäikäisiä ja vaivattomia sen jälkeen kun ne on istutettu.  Ei kastelua tai juuri mitään muutakaan hoitoa.  Ympäristöä täytyy välillä siistiä, etteivät ne aivan tukehdu. Tänä syksynä olen istuttanut Hevoskastanjan.  Olen sitä jo kauan miettimyt ja nyt se tapahtui.  Se on iso puu joka vaatii latvukselle tilaa ainakin kuusi metriä.  Metrimitalla ei mitattu, arvioimalla kyllä.  Vieressä seisoo jo tammi joka on myös iso puu.  Sen istuttamisesta on jo parikymmentä vuotta.  Ei siis vielä täysikasvuinen.   Hevoskastanja    Mongolian vaahtera ja Korean pihta ...