Sienestys

 Sienestys ei ole kuulunut aina elämääni.  Minä jopa inhosin sienien syöntiä nuorena.  En suostunur syömään äidin tekemää sienisalaattia.  Kenties sen takia, kun siihen laitettiin raakaa sipulia, eikä lainkaan mitään kermaa tai muuta sellaista.  Sellaisesta en vieläkään oikein pidä.  Ehdin vanheta pitkään ennen kuin aloin kiinnostumaan sienistä ja niiden syömisestä.  Täma pieni kirjanen oli helppo ja yksinkertainen tapa tutustua muutamaan sieneen.  Joitakin on tullut lisää tunnistettua, mutta näilläkin pärjää pitkälle.

Kantarellit ovat hyvin tunnistettavia ja niita kasvaa runsaasti mökin lähimetsissä.  Niillä aloitin.  Vielä näin syyskuun puolivälissä kävin hakemassa piirakkasienet.  Kun ajatus puskee päähän, niin on toimittava.  Onneksi mökiltä löytyy vähän jauhoja, öljyä, voita, sipulia ja juustoa jossain muodossa.  Ajattelin raastaa siihen vielä porkkanaa joukkoon.  Kyllä siitä syötävää saa. Vähillä tarpeilla pitää olla luova.

Seuraavaksi lähden metsästämään suppilovahveroita.  Siinä on toinen suosikkisieneni.  Olin aiemmin aina liian aikaisin niitä hakemassa.  Ajattelin ettei niitä täällä kasvakkaan.  Olin väärässä.  Kyllä niitä tulee aikanaan ja yleensä runsaasti.

Tunnistan myös herkkutatin ja poimin jos sellaisen löydän.  Haperoiden poimiminen on jäänyt vähälle.  Niitäkin on välillä runsaasti.  Oppiminen on vielä kesken.  Tunnistan muutaman suolasieneksi sopivan rouskun, mutta ei kaikkea voi poimia.  Ei pysty talven aikana yksin syömään kaikkea. 

Syksy on mukavaa aikaa.  Viileydessä on positiiviset puolensa.  Kesällä kuistin kuumuudessa kärsineet pelargoniat ovat yltyneet kukkimaan kauniisti.

 

Toivoisin runosuonenkin alkavan pulppuilla kuin nämä pelargoniat.  Se on vähän tukossa. 

Runon kylväjä

Keväästä syksyyn

ahertaa kumarassa

kyykkii kylväjä

runon kylväjä

nouseeko runo maasta

kurkottaa korkeuksiin

lakoaako multaan,

koskaan nousematta.

Heitänkö kompostiin

muiden jätteiden joukkoon

hakemaan voimaa.

Sieniretki meni mönkään sadesäässä

 Suunnitelmat voivat mennä mönkään mistä syystä tahansa.  Aika usein syy on sää.  Eilen oli vielä hyvä sää ja suunnittelin meneväni sienimetsälle.  Kävin vielä varmistamassa paikan.  Kotiinlähtö on vasta parin päivän kuluttua ja viivyttelin sen takia.  Huomiseksi luvattiin kauniimpaa, eikä täällä ole kovin montaa sienestäjää seudulla. Nyt on pakko pitää luppopäivä. 

Näin kaunista päivää oli edelliset päivät.  Marjaomenapuun marjat ovat puussa, lehdet ei.  Ne eivät taida kelvata kenellekään syötäväksi.  Ne eivät ole myrkyllisiä ja ovat niin pieniä, ettei niitä viitsi kerätä.  Ei ne linnuillekaan kelpaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Marjaomenapuu

Hieno sammalikko täynnä sieniä.  Sinne olisi tarkoitus korin kanssa rientää kun aurinko näyttäytyy.  Jos ei tänään niin huomenna.  Onneksi eivät ole kovin kaukana.  Minun pakkaseeni ei enää montaa nyssykkää mahdu, mutta halukkaita ottajia on jälkipolvessa,  Sienestäminen on niin mukavaa, sitä tekee ihan huvikseen.

Metsässä kulkeminen rauhoittaa mieltä ja saa raitista ilmaa.

Samalla tiedusteluretkellä kuvasin autiotalon seinustalla lepäävät haravakoneen pyörät.  Niistä on moni tehnyt jotain koristeellista pihaansa.  

Sieniä koppaan ja pakkaseen

 Turhaan huolehdin sienisadosta, kun oli niin kuivaa.  Vettä tuli pari viikkoa ja sienet alkoivat tupsahdella maasta.  Kaikenlaisia sieniä yhtä aikaa. Haperot, tatit, kantarellit ja rouskut tungeksivat mättäissä.  Olen sillä lailla valikoiva, etten nouki kuin herkkutatteja ja kantarelleja.  Tunnistan kyllä useampiakin laatuja, mutta nämä kaksi tuntuvat parhailta.  Kun vielä yksin joudun ne syömään, niin miksi liikkaa noukkisin.  En oikein pidä suolasienistä, joten jätän rouskut muille.

Säästelin viimevuotisia sieniä pakasteessa ja nyt piti ne muutamat pussit laittaa syömäkuntoon, etteivät sekoitu uusiin.  Vähän sienet kärsivät pitkästä pakastamisesta.  Paljon kermaa ja sipulia niin kelpaavat.  Piirakkaa ja kastiketta.

Tatteja olikin tullut paljon viime metsässä käynnin jälkeen.  Osa oli päässyt kasvamaan liian isoiksi ja niistä joutui raakkaamaan ison osan.  Hyviltä näyttivät päälle päin, madot vain olivat ehtineet ennen minua.

Kantarelleja löysin vähemmän.  Niitä kasvaa varmaan lisää jos vain lämpimät ilmat jatkuvat.  Metsässä näkyi oudompia sieniä.  Kenties jotain lahottajasieniä.  Ne ovat toisinaan kauniin värisiä.

Kauniit syksyiset päivät saivat vielä perhosetkin viimeisiin kukkiin.  Kannukset aina keräävät kauniimmat perhoset.

Kanttarelli vai keltavahvero, ihan sama

Sienimetsän aromit tunkevat sieraimiin.  Kantarelleja on polkujen reunat keltaisenaan.  toiset ovat vielä sormenpään kokoisia, osa on kasvanut isommiksi.  Nyt alkaa sienestäjän toiveajat.  Sadetta on saatu riittävästi, lämpöäkin jonkun verran.  Onneksi sattui viikonlopuksi kaunis aurinkoinen päivä, sienikoppa täyttyi keltaisesta kullasta.

 

 

Ei tarvinnut edes kauaksi mennä, mökin ympäristöstä löytyy tallattuja polkuja.  Vahverot eivät kasva kunnolla heinikossa, ainakin niitä täytyy kuopia esiin.

 

Sienireseptit on kaivettava esiin.  Löysin jostain vanhasta lehdestä sienikeiton ohjeen, johon oli lisätty aurajuustokermaa, sitä on kokeiltava.  Sienet voi valmistaa varmaan ilman voita ja kermaakin, mutta onhan sieniruuat parempia niiden kanssa.

 

 

Kaikki eivät pidä sienistä, mutta jos haluaa aloittaa sienien syömisen, keltavahverosta on helppo aloittaa.  Sen tunnistaa hyvin ja se on mieto maultaan.

Sieniä ja puolukoita

Sienimetsä kutsui ja puolukat vielä antoivat kutsun lähteä metsään.  Ilma kun oli vielä kaunis ja kesäinen.  Ainoa harmitus oli hirvikärpäset.  Ne tekivät hyökkäyksiä ja laskeutuivat joka puolelle  kehoa.  Eivät auttaneet tuulipuku, tiukka baskeri vaan kärpäsiä oli pyydystettävä tukasta iltamyöhään.  Yksi sitkeä kärpänen löytyi vielä saunomisen jälkeen tukasta.

 

Puutarhatöistä on välillä mukava lähteä laajemmille poluille.  Hirvikärpästen pelossa ei kannata jättää menemättä metsään.  Pelottavavia eläimiä voi tulla pihaan saakka.  Kyykäärme vieraili mökkipihassamme portaan juurella.  Siihen se tuli ruohikolle luikertelemaan ja pakeni kuistin alle piiloon.  Ei me sitä olisi tapettukaan.  On silläkin oikeus elää.  Monessa maassa kyy on rauhoitettu eläin.

 

Vielä ei ole aika alkaa syysharavointiin.  Senkin takia oli mukava kävellä metsässä.  Sai vähän hikeä pintaan, muutaman tatin ja 6 litraa puolukoita.  Ajattelin ensimmäiseksi tehdä puolukkarahkaa.

 

Pakastin vain uhkaa täyttyä liikaa.  On pakko heti alkaa kuluttaa säilömisiään, eikä säästellä niitä kevättalveen.

 

Näitä ei noukita.  Kärpässienet ovat vain niin kauniita. Kannossa kasvavia sieniä oli oikein tukuttain.