Sienestys

 Sienestys ei ole kuulunut aina elämääni.  Minä jopa inhosin sienien syöntiä nuorena.  En suostunur syömään äidin tekemää sienisalaattia.  Kenties sen takia, kun siihen laitettiin raakaa sipulia, eikä lainkaan mitään kermaa tai muuta sellaista.  Sellaisesta en vieläkään oikein pidä.  Ehdin vanheta pitkään ennen kuin aloin kiinnostumaan sienistä ja niiden syömisestä.  Täma pieni kirjanen oli helppo ja yksinkertainen tapa tutustua muutamaan sieneen.  Joitakin on tullut lisää tunnistettua, mutta näilläkin pärjää pitkälle.

Kantarellit ovat hyvin tunnistettavia ja niita kasvaa runsaasti mökin lähimetsissä.  Niillä aloitin.  Vielä näin syyskuun puolivälissä kävin hakemassa piirakkasienet.  Kun ajatus puskee päähän, niin on toimittava.  Onneksi mökiltä löytyy vähän jauhoja, öljyä, voita, sipulia ja juustoa jossain muodossa.  Ajattelin raastaa siihen vielä porkkanaa joukkoon.  Kyllä siitä syötävää saa. Vähillä tarpeilla pitää olla luova.

Seuraavaksi lähden metsästämään suppilovahveroita.  Siinä on toinen suosikkisieneni.  Olin aiemmin aina liian aikaisin niitä hakemassa.  Ajattelin ettei niitä täällä kasvakkaan.  Olin väärässä.  Kyllä niitä tulee aikanaan ja yleensä runsaasti.

Tunnistan myös herkkutatin ja poimin jos sellaisen löydän.  Haperoiden poimiminen on jäänyt vähälle.  Niitäkin on välillä runsaasti.  Oppiminen on vielä kesken.  Tunnistan muutaman suolasieneksi sopivan rouskun, mutta ei kaikkea voi poimia.  Ei pysty talven aikana yksin syömään kaikkea. 

Syksy on mukavaa aikaa.  Viileydessä on positiiviset puolensa.  Kesällä kuistin kuumuudessa kärsineet pelargoniat ovat yltyneet kukkimaan kauniisti.

 

Toivoisin runosuonenkin alkavan pulppuilla kuin nämä pelargoniat.  Se on vähän tukossa. 

Runon kylväjä

Keväästä syksyyn

ahertaa kumarassa

kyykkii kylväjä

runon kylväjä

nouseeko runo maasta

kurkottaa korkeuksiin

lakoaako multaan,

koskaan nousematta.

Heitänkö kompostiin

muiden jätteiden joukkoon

hakemaan voimaa.