Sienestys

Sienestys ei ole kuulunut aina elämääni. Minä jopa inhosin sienien syöntiä nuorena. En suostunur syömään äidin tekemää sienisalaattia. Kenties sen takia, kun siihen laitettiin raakaa sipulia, eikä lainkaan mitään kermaa tai muuta sellaista. Sellaisesta en vieläkään oikein pidä. Ehdin vanheta pitkään ennen kuin aloin kiinnostumaan sienistä ja niiden syömisestä. Täma pieni kirjanen oli helppo ja yksinkertainen tapa tutustua muutamaan sieneen. Joitakin on tullut lisää tunnistettua, mutta näilläkin pärjää pitkälle.

Kantarellit ovat hyvin tunnistettavia ja niita kasvaa runsaasti mökin lähimetsissä. Niillä aloitin. Vielä näin syyskuun puolivälissä kävin hakemassa piirakkasienet. Kun ajatus puskee päähän, niin on toimittava. Onneksi mökiltä löytyy vähän jauhoja, öljyä, voita, sipulia ja juustoa jossain muodossa. Ajattelin raastaa siihen vielä porkkanaa joukkoon. Kyllä siitä syötävää saa. Vähillä tarpeilla pitää olla luova.

Seuraavaksi lähden metsästämään suppilovahveroita. Siinä on toinen suosikkisieneni. Olin aiemmin aina liian aikaisin niitä hakemassa. Ajattelin ettei niitä täällä kasvakkaan. Olin väärässä. Kyllä niitä tulee aikanaan ja yleensä runsaasti.

Tunnistan myös herkkutatin ja poimin jos sellaisen löydän. Haperoiden poimiminen on jäänyt vähälle. Niitäkin on välillä runsaasti. Oppiminen on vielä kesken. Tunnistan muutaman suolasieneksi sopivan rouskun, mutta ei kaikkea voi poimia. Ei pysty talven aikana yksin syömään kaikkea.

Syksy on mukavaa aikaa. Viileydessä on positiiviset puolensa. Kesällä kuistin kuumuudessa kärsineet pelargoniat ovat yltyneet kukkimaan kauniisti.

Toivoisin runosuonenkin alkavan pulppuilla kuin nämä pelargoniat. Se on vähän tukossa.

Runon kylväjä

Keväästä syksyyn

ahertaa kumarassa

kyykkii kylväjä

runon kylväjä

nouseeko runo maasta

kurkottaa korkeuksiin

lakoaako multaan,

koskaan nousematta.

Heitänkö kompostiin

muiden jätteiden joukkoon

hakemaan voimaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Orkidea veteen kasvamaan

Olen kuullut, että orkideat ovat vaikeita kasvatettavia, enkä ole uskaltautunut edes kokeilemaan. Nyt rohkaistuin, kun näin muidenkin kokeilleen kasvatusta pelkällä vedellä. Jos ei muuta niin toivottavasti siitä tulee ainakin pitkäaikainen leikkokukka. Instagramissa ihastuttava Kiti Kokkonen antoi ohjeita kuvien kera ja eräästä blogisivusta sain myös ohjeita. https://paratiisikoti.blogspot.com/2022/04/varpaat-vedessa-perhosorkidean.html Olisi kenties pitänyt alkaa kokeilu pienemmästä kukasta, mutta tämä sattui olemaan ainoa laji kaupassa tällä kertaa. Hetihän sitä piti päästä kokeileman. Ohjeiden mukaan kaikki multa piti poistaa juurista. Ensin poistin multaa käsin varovasti ja huonoimmat juuret katkaisin. Koitin poistaa kaikki mullat. Se oli hankalin osuus. Huuhtelin vielä suihkulla kaikki mikä irtosi. Juuret ovat ilmajuuria. Ne voivat olla näkyvissä vaikka orkidea olisi mullassakin. Nyt ne vain laitetaan ilman m...

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikai...

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä. Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja. Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin. Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä. Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan. Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön. Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua. Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle. Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle. Siihen minun taitoni eivät riitä. Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Hae tästä blogista