sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Kesä 2017

On jo aika muistella mennyttä kesää.  Onnistumisiakin tuli, vaikka tuntui välillä, että jatkuvasti satoi vettä, eikä mikään kasvanut.  Väkisin ei voi kasvattaa mitään, hyvä huolto ja ravinteet auttavat paremmin.  Vähän niin kuin lapsen kasvatuksessa.  Kukkien kasvattamisessa on se hyvä puoli, että kaiken voi aloittaa uudestaan seuraavana kesänä.

Meillä on kaksi puutarhaa, iso ja pieni.  Kokeiluareenaa löytyy välillä liiankin kanssa.  Onneksi ei tarvitse ihan yksin puurtaa.  Kumpikin tekee sen mitä osaa ja jaksaa.  Aina ei tarvitse tehdä mitään, voi vain istuskella ja nauttia näkymistä.  Näin talvella sitten kuvista, mitä on ottanut kesän aikana.

Monet näistäkin kuvista on jo ollut näytillä, mutta halusin koota vielä muutaman tähän juttuun.

Unikot kukkivat kauniisti rivitalon pihalla.  Hentovartisia ja isokukkaisia.  Terälehdet tippuivat aika nopeasti, ehdin sentään kuvaamaan. 




Kärhön suuret kukat kaunistivat omenapuun runkoa.























Robinson Red päivänkakkarat ovat iloisesti kaksivärisiä, kuin pieni keltainen aurinko punaisten terälehtien keskellä.  Täytyy tukea, kun kasvavat niin pitkiksi.









 Iloinen yllätys oli, alppiruusut kukkivat monen vuoden odottamisen jälkeen.  Joko tein jotain oikein tai tämä kesä sopi niille paremmin, kuin edelliset.
 Salaatit kasvatin parvekelaatikossa.  Siitä oli mukava napsia niitä ruokapöytään kaupungissa.



Lumipalloheisi ei pettänyt tänäkään vuonna.  Sitä on ollut pakko karsia liian kasvamisen takia.


Mökin kasvimaalla kasvoivat perunat, sipulit, persilja, purjo ja mansikat.  Perunat varsinkin ilahduttivat maullaan.  Idätin ne monesta lajista, jotka jäivät keittämättä.  Ihan hyvin siis onnistui sekin homma. 

 Mökin tupa on tyypillinen, eli siis ihan tavallinen.  Leivinuuni ja kesäkäytössä sähköuuni.  Vähän uutta ja suurin osa vanhaa kierrätettyä kalustoa.  
 Auringonkukat kasvoivat aittarakennuksen takana auringossa räystään korkeudelle asti.


Sauna pilkottaa omenapuun takana.  Siellä nautittiin monet hyvät löylyt.  Kaiken kaikkiaan ihan mukava kesä loppujen lopuksi.  Ainahan sitä mieluummin muistelee hyviä asioita.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Kotoilun leivontapäivä

Itsenäisyyspäivä ja karjalanpiirakoiden leivonta.  Aloitin kotoilun sillä, mitä viime kirjoituksessa suunnittelin.  Ohjeet eivät ole aina niin saletteja, etteikö niitä voisi muutella.  Ohjeessa pyydettiin laittamaan vettä taikinaan 2 dl, mikä heti tuntui aika pieneltä, kun jauhoja tuli yli 6 dl.  Lisäsin ainakin 1,5 dl.  Riisipuuroa kehoitettiin keittämään 2 l maitoa + 5 dl vettä.  Puuroa jäi yli melkein litra.  En tiedä teinkö jotain väärin.

Leipominen oli vähän hapuilevaa.  Taikina tuntui ihan hyvältä kaulita.  Piirakkapulikkaa minulla ei ole ja kaulin tuntui vähän isolta.  Jos nyt oikein innostun, niin pulikka kannattaisi ostaa.  Piirakan muotokin oli vähän hakemisessa.  Eikä se ole mikään ihme.  Viimeisestä kokeilusta on aikaa roppakaupalla.  Äitini oli nopea ja taitava piirakan tekijä.  Olisi pitänyt olla tarkempi ohjeiden säilyttäjä.

Paistamisen jälkeen piirakat tuntuivat vähän kovilta.  Pehmenivät vähän, kun käytin äitini tekemää kikkaa.  Kastelin piirakat voi-maitoseokseen ja jätin piirakat liinan alle joksikin aikaa.  Ohjeessa piirakat vain voideltiin voilla.




Itsenäisyyspäiväksi satoi onneksi lunta, tuli heti valoisampaa.  Pieni pakkanen teki sään raikkammaksi.  Leivonnan jälkeen annos raikasta ilmaa teki hyvää.