Kotoilun leivontapäivä

Itsenäisyyspäivä ja karjalanpiirakoiden leivonta. Aloitin kotoilun sillä, mitä viime kirjoituksessa suunnittelin. Ohjeet eivät ole aina niin saletteja, etteikö niitä voisi muutella. Ohjeessa pyydettiin laittamaan vettä taikinaan 2 dl, mikä heti tuntui aika pieneltä, kun jauhoja tuli yli 6 dl. Lisäsin ainakin 1,5 dl. Riisipuuroa kehoitettiin keittämään 2 l maitoa + 5 dl vettä. Puuroa jäi yli melkein litra. En tiedä teinkö jotain väärin.

Leipominen oli vähän hapuilevaa. Taikina tuntui ihan hyvältä kaulita. Piirakkapulikkaa minulla ei ole ja kaulin tuntui vähän isolta. Jos nyt oikein innostun, niin pulikka kannattaisi ostaa. Piirakan muotokin oli vähän hakemisessa. Eikä se ole mikään ihme. Viimeisestä kokeilusta on aikaa roppakaupalla. Äitini oli nopea ja taitava piirakan tekijä. Olisi pitänyt olla tarkempi ohjeiden säilyttäjä.

Paistamisen jälkeen piirakat tuntuivat vähän kovilta. Pehmenivät vähän, kun käytin äitini tekemää kikkaa. Kastelin piirakat voi-maitoseokseen ja jätin piirakat liinan alle joksikin aikaa. Ohjeessa piirakat vain voideltiin voilla.

Itsenäisyyspäiväksi satoi onneksi lunta, tuli heti valoisampaa. Pieni pakkanen teki sään raikkammaksi. Leivonnan jälkeen annos raikasta ilmaa teki hyvää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikainen homma ollut. Siihen oli vain ryhdyttävä. Seuraava työ oli klapien pinoaminen. Ei siihen

Tuoksukurjenpolvi

Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi. Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä. Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu. Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä. Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa. Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa. On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen. Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa. Muuten olen siihen tyytyväinen. Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin. Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain. Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista