Puutarhapolun varrelta

  Kuvagallerioita katsellessa mieli palaa vanhoihin kukkaistutuksiin.  Välillä olen onnistunutkin kukkasten kasvattamisessa.  Mistä löytäisi sen viisastenkiven, että onnistuisi aina.  Ei varmaan mistään. Harrastelijalla on ongelmansa, säiden ja vuosivaihtelujen lisäksi.  Vaikka kuinka paketeissa luvataan kaunista kukintaa niin aina ei vain onnistu. Nämä gladiolukset kukkivat muutama vuosi sitten  kauniina, joskin niitä ei tullut montaa.   Vielä korkeampana kasvoi iso keltainen kukkanen, hirvenvuohenjuuri.  Korkeat kasvit ovat uljaita, mutta hankalia sidottavia.   Eräänä vuonna sain sormustinkukkani kasvamaan näin upeasti.  Sormustinkukassa on se hankaluus, kun se on kaksivuotinen ja siemenet lentelevät minne sattuu.  Usein sinne, mistä ne pitää nyhtää pois. Sitten tietysti ovat upeat perennat, ruusut ja puut ja pensaat, jotka kukkivat monta vuotta hienosti. Ruusutkaan eivät aina kuki yhtä runsaasti.  Niitäkin täytyy h...

  Lumetonta oli vuosi sitten.  Katselin kuva-arkistoani tietokoneessa ja ei ollut oikein hippuakaan lunta 13.1.2020.  Jos en tietäisi koska kuvat on otettu, en voisi sanoa ajankohtaa.  Oli lumen puolesta surkea talvi.  Tosin sitten meni surkeaksi koronan vuoksi muutenkin, mutta nyt muistelen säitä.  Harjavallan voimala juoksutti vettä kovalla voimalla ja ympäristössä ei ole lunta. Helmikuussakaan ei ollut lunta vedet virtasivat vapaina.  Hienoahan se on katsella, mutta lunta kaipaavana, ne virtaavat vääränä aikana. Taimikko oli kasvanut hienosti.  Tämä taimikko istutettiin vuoden 2011 Tapanin myrskyn jälkeen, joka kaatoi paljon puita ja vahingoitti loppuja.  Kun maa ei jäädy, niin puut kaatuvat helpommin talvimyrskyissä.   Suomen luonto kaipaa suojaavaa lumipeitettä.  Lumi suojaa eläimiä, kasveja myös puutarhakasveja.  Mansikkamaani meni jo yhden kerran lumettomien ja märkien talvien seurauksena.  Kaksi vuotta siten i...

On jo aika muistella mennyttä kesää.  Onnistumisiakin tuli, vaikka tuntui välillä, että jatkuvasti satoi vettä, eikä mikään kasvanut.  Väkisin ei voi kasvattaa mitään, hyvä huolto ja ravinteet auttavat paremmin.  Vähän niin kuin lapsen kasvatuksessa.  Kukkien kasvattamisessa on se hyvä puoli, että kaiken voi aloittaa uudestaan seuraavana kesänä. Meillä on kaksi puutarhaa, iso ja pieni.  Kokeiluareenaa löytyy välillä liiankin kanssa.  Onneksi ei tarvitse ihan yksin puurtaa.  Kumpikin tekee sen mitä osaa ja jaksaa.  Aina ei tarvitse tehdä mitään, voi vain istuskella ja nauttia näkymistä.  Näin talvella sitten kuvista, mitä on ottanut kesän aikana. Monet näistäkin kuvista on jo ollut näytillä, mutta halusin koota vielä muutaman tähän juttuun. Unikot kukkivat kauniisti rivitalon pihalla.  Hentovartisia ja isokukkaisia.  Terälehdet tippuivat aika nopeasti, ehdin sentään kuvaamaan.  Kärhön suuret kukat kaunis...