perjantai 27. joulukuuta 2013

Ihmettelyn aiheita

Selailin taas kerran puutarhalehtiä ja ihailin puutarhureiden aikaansaannoksia.  Miten uljaita puita ja värikkäitä kukkia harrastajat  ja asiantuntijat ovat saaneet kasvatetuksi.  Sain tietoa uusista kasveista, joita voisin kokeilla.  En ole ikinä kuullut esim. tuohituomi nimisestä pienestä puusta, jonka runko on kuparin värinen.  Sellaisen haluaisin.
 

Tämä kuva on taimi.fi sivulta.  Puu kasvaa noin 5 m korkuiseksi.

Perhosistakin sain uutta tietoa.  Perhoset kuuluvat puutarhaan yhtälailla kuin kukkaset.  Aikuisen ritariperhosen suosikkikukkia ovat sammalleimu, puna-ailakki, voikukka ja kurjenpolvet.  Eivät mitään erikoisuuksien tavoittelijoita.  Kyllä perhosille varmaan kelpaavat kaikki kukkaset, jotka mettä tuottavat.


Kaikenlaista tietoa voi lehdistä löytää.  En ole aiemmin sitäkään tiennyt, että suosituimpia blogejakin listataan.  www.cision.fi  Sieltä löytyy topblogeja monenlaisista aiheista.
 
Minulla on vielä todella paljon opittavaa puutarhasta ja uusia kasveja on, niin paljon kuin aikaa ja viitseliäisyyttä riittää
 
 





 

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Lumeton joulu

Ei mustempaa joulua voisi olla sään puolesta.  Vettä sataa ja maa on musta kuin nokipoika.  Pidä siinä sitten joulutunnelmasta huolta.  Tällä hetkellä alkaa olla joulu meilläkin valmis.  Kinkku on ostettuna, rusinasoppa keitettynä, laatikot pakkasessa ja kuusi takapihalla odottamassa.  Olisi se mukava jos aattona muutama sentti lunta sataisi.   Sitä ei ole luvassa säätietojen mukaan.  Mennään sitten näin.  Joulu on joulu vaikka vesisateessa. 
 
Kynttilät palavat kyllä lyhdyissä, vaikka vettä sataa.  Lahjoja ei tämän ikäinen enää kaipaa.  Kunhan saa ruokaa syödäkseen ja on lämmin koti.  Amaryllis voisi avata kukkansa jouluaatoksi.  Istutin kukkamukulan viisi viikkoa sitten ja vartta on kasvanut ihan mukavasti, kukat vain pysyvät kiinni.  Halusin kokeilla kasvatusta, kun aina on tullut ostettua valmiiksi kukkivana ja se on aina kukkinut loppuun ennen joulua. 
 
Pimeys on oikeastaan pelastus mustassa joulussa.  Kynttilät näyttävät kauniilta pimeydessä.  Jouluvaloja alkaa olla monessa pihassa niin paljon, ne valaisevat ja antavat tunnelmaa pimeyteen.
 
 
Kyllä tänä syksynä oli hetken aikaa luntakin, pöllö on saanut lumipeitteen päälleen.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Talven lepoaika

Puutarha on vaipunut talvilepoon, on joulun aika.  Alppiruusujen lerppuvat lehdet ovat surullisen näköisiä, mutta keväällä ne piristyvät, toivottavasti.  Talvi antaa luonnolle mahdollisuuden levätä.  Monta kertaa olen ihmetellyt miten etelässä luonto uudistuu ja lepää.  Eikö maa köyhdy, kun aina vain kasvaa uutta.  Kai sielläkin kasveilla on lepoaikansa.  Eivät ne ainakaan kuki  jatkuvasti.
 
En kaipaa yhtään etelän maihin talviaikaan, kuten niin moni suomalainen.  Viihdyn hyvin lumisateisessa Suomessa.  Välillä on lumitöitä ja hankalaa liikkumista.  Miten kaunis on hanki pakkasella.  Jääkiteiden ja -puikkojen kauneus tuo mieleen veistokset.  Talven vaikeudet unohtuvat nopeasti. 
 
Eihän sitä jaksaisi nurmikkoakaan leikata ympäri vuoden, eikä kukkamaata perata.  Talven lepoajan jälkeen nekin maistuvat mainiolta.  Aika aikaansa kutakin.  Näin joulun alla voi vaikka viihdyttää itseään ja ottaa valokuvia vanhoista koristeista.
 



 

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Kukkakuviot kotona

Kukat loistavat puutarhan lisäksi tauluissa, tapeteissa, tatuoinneissa, verhoissa ja kaikenlaisissa muissa sisustustuotteissa.  Kaikki eivät rakasta kukkia, suuri osa kuitenkin.  Ilman kukkiakin sisustus voi olla tyylikästä ja kaunista, mutta yksikin kasvi voi tuoda elävyyttä.  Yksivärisyyskin on hienoa, pienet kuviot antavat lämpöä.
 
Totesin, että meillä näyttää ruusukuvio olevan eniten esillä.  Ruusu on monikerroksellisena näyttävä.   Todella suuret kukkakuviot ovat mielestäni liian hallitsevia.  Ainakaan ne eivät saa olla kirkkaita väriltään.
 
 
 
 
 
Kotona voi leikitellä väreillä ja koristelulla ihan miten mieli tekee.  Sitä ei voi kukaan tulla sanomaan miten saa tehdä ja miten ei.  Makuasioista ei voi kiistellä. 
 
Kaupoissa kierrellessä voi havaita mitä mielikuvituksellisempia koristeita, rumia suorastaan.  Joku nekin kotiinsa ostaa.  Mikä on toisen mielestä ruma se on toisen mielestä "taiteellinen".

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Joulukoristelu


Pian on taas se aika, kun esiin otetaan joulukoristeet.  Kaikilla on luultavasti kaapissa vanhoja joulukoristeita, perittyjä, ostettuja tai saatuja.  Ne säilyttävät mielissä elettyjä jouluja.  Lapsuudesta saakka säilytettyjä, itse tehtyjäkin joulukoristeita.  Joulu on muistelun aikaa myöskin.  Joitain tärkeitä hetkiä jää mieleen.  Se voi olla joulupukin tulo tai odotus, joku hieno lahja tai tunnelma.  Löysin vanhan Kuluttajan, jonka kannessa poika odottavana soittaa joulupukille.  Silloin lahjat eivät olleet kummoisia, eikä niitä ollut montaa.  Yksi tai kaksi korkeintaan.
 

En ole itse mikään askartelija, mutta kaivan kyllä jouluna esiin vanhoja koristeita, jotka joku muu on tehnyt.  Joulu on aikuiseksi tulon jälkeen menettänyt merkitystään.  Lahjat ovat taakse jäänyttä elämää.  Lapsille lahjat ovat tärkeitä ja joulupukki.  Aikuisille joulu on enemmänkin vapaapäiviä, syömistä, kynttilöiden sytytystä, että saadaan tunnelma aikaiseksi.
Joulukoristeet muuttavat kodin erilaiseksi vähäksi aikaa.  Koti tuntuu juhlallisemmalta.  Arki saa väistyä muutamaksi päiväksi.  On ihmisiä jotka ovat hurahtaneet jouluun niin paljon, että pitävät koristeita esillä jatkuvasti.  Minusta joulun taika on juuri siinä, joulu on kerran vuodessa ja koristeet kaivetaan esiin vasta jouluksi.
Amaryllikset ovat hienoja kukkia.  Niitä pitää istuttaa joka jouluksi.


Poro jo odottaa joululahjojen kuljetusta.
Joulupöytä alkuasetelmissa viime vuonna.
Joulukuusen koristelua Youtuben malliin.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Sisätiloihin

Alkaa olla aika kääntää  puutarhaharrastajan katse sisätiloihin.  Ulkona tietysti voi aina jotain puuhailla, mutta koti alkaa kiinnostaa aina enemmän joulua lähestyttäessä.  En oikein pidä hyasinteistä tai joulutähdistä, kaikenlaiset muut kukkaset ovat kauniita.  Pienessä asunnossa, jossa on keskuslämmitys, kasvit eivät kovin hyvin viihdy.  Ainakin niiden pitää olla kuivaa ilmaa sietäviä. 
 
SaintPauliat ovat kestäviä ja kukkivat monesti.  Yksi ryhtyi minullakin kukkimaan täydellä voimalla vielä näin syksyllä.  En tiedä mikä sen teki.  Kesän aikana se ei kukkinut lainkaan.  Joulukaktuskin teki muutaman kukan kun kannoin sen sisälle turvaan kylmästä.  Jokaisella kukalla on oma aikansa. Keksin viimein käyttöä mitalliselle lasiastialle.  Siinä se saa kököttää valaistuna tämän joulunajan.  Kaupoista saa mitä mielikuvituksellisempia valoja kodin koristamiseen.  Minä en räikeistä valoista välitä.
 
 
Onneksi on kukkakaupat joista saa talvellakin kaunistusta kotiin.  Gerbera on kaunis suurine terälehtineen.  Oranssinen värikin tuo kesän mieleen lämpimänä. 
 
Omien ja muiden merkkipäiviä voi juhlistaa kukkakimpulla.  Niillä saa kotiin kesäisen tunnelman.
 

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Kesä 2013 kukkivat kukat

On pakko laittaa vähän kesän kukkasista kuvia kun on niin harmaa päivä.

 Kukkasista saa voimaa kestää harmaat päivät ja alkaa unelmoimaan jo seuraavaa kesää.  Ovatko istutetut kukat vielä iskussa vai täytyykö jotain uudistaa.
Vuohenjuuret tässä vieressä ovat ainakin uskollisia kukkijoita joka kevät.

 Pikkusydän on kevätvuohenjuuren tapaan sinnikäs kukkija ja ne kukkivat koko kesän.

 Yksi sammakkokin pyrki salaattiapajille.


 Gladiolukset ja liljat ovat upeita kukkia.


torstai 24. lokakuuta 2013

Marraskuu on tulossa

Linnuille on pöytä katettu.  Tosin pöydän ensimmäiseksi valtasi orava.  Tarvitseehan oravakin talven varalle ruokaa.  Se viihtyi lintulaudalla kauan, keräten poskiinsa pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä.  Näin syksyllä lintulaudalla vilisee lintuja parvittain.  Kylmä talvi karsii lintuja raskaalla kädellä.  Ei auta kovin paljoa vaikka ruokaa laittaisi päivittäin.  Monet linnut eivät vain kestä kylmyyttä.  Vielä ei ole ollut kovin kylmää, koleata vain.  Seuraavaksi on vuorossa marraskuu, joka on minulle parhaita kuukausia vuodessa.
 
Löysin marraskuun merkityksen sanana Wikipediasta.  "Kuukauden suomenkielinen nimi viittaa siihen, että Etelä-Suomessa maa on silloin usein yöpakkasten vuoksi roudassa, minkä vuoksi useimmat ruohovartiset kasvit kuolevat eli tulevat martaiksi."  Voiko sen selvemmin sanoa.  Kuoleman kuukausi, sehän se on.  Onneksi vain väliaikaisesti. 
 




Oravan syöntipuuhia seurattiin hymy suupielissä.  Sen kaunista ulkonäköä ihaillessa ei tule aina mieleen millainen peto se oikeasti on. 
 

perjantai 18. lokakuuta 2013

Pimeyden vastakohta on valo

Ensimmäinen räntäsade valui eilen maahan.  Tuntui heti talvelta.  Ensimmäinen talvivalo syttyi ovenpieleen.  En pidä sitä vielä jouluvalona, syksyn pimeys kaipaa jotakin valopistettä.  Kynttilöitäkin olen jo laittanut palamaan lyhtyihin.  Muidenkin tekemisiä vähän katsellaan, joko kehtaisi sytyttää kynttilän, laittaa valoja palamaan.  Rohkeasti vaan valaisemaan syyspimeää polkua.
 
Havuja en ole vielä laittanut, pian sekin on ajankohtaista.  Havut ovat ainakin suomalainen tapa peittää kukkapenkit.  Muistelen lapsuudesta niitä käytetyn oven edessä kenkien lumesta puhdistamista varten.  Havuja voi käyttää koristelussa ja niistä voi tehdä köynnöksiä ja ovikoristeita.
 
Aurinko on jo alhaalla ja piristystä kaipaa jokainen.  Kaikenlainen puuhailu ja koristaminen talvea ja joulua varten innostaa.  Mieliala nousee jaksamaan syksyn pimeyden läpi.  Koitan kovin tsempata itseäkin.  Syksy on hienoa aikaa jouluun saakka.  Joulusta kun pyörähdetään ulos, niin siinä on muutaman viikon haikeaa aikaa.  Se aika vaatii minulta kaiken energian, että jaksaisin.  Onneksi se on vaan pieni hetki ihmiselämässä. 
 
Suomalainen on synkkyydessään varmaan mestariluokkaa.  Suomalainen on selviytymisessäänkin mestariluokkaa.  Ei täällä pohjolassa muuten olisi asuttu tuhansia vuosia.
 

 
 
 

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Syyspäiviä

Talitintit jo koputtelevat ikkunanpieliä, eikö sitä ruokaa jo ala tulla.  Vielä ei ole ruokkimisen aika.  Luonnosta löytyy paljon syötävää linnuille.  Syystöitä on vähän jo aloiteltu.  Haravointia ei vielä kannata harrastaa, lehdet ovat puissa tiukasti.  Kaunista ruskaa on ollut.  Oikein mieli iloitsee kauniista syyspäivistä.
 
Perheen rakentava osapuoli väsäsi rivitalon rajalle matalan aidan itse, koska kaupoissa myytävät aitaelementit näyttivät niin heikoilta, kaatuisivat varmaan ensimmäisessä lumisateessa.
 

Siinä on mukava lintujen levähtää syömisen välillä.  Muutakin syystyötä on tehty.  Kukkapenkit on siivottu talvikuntoon ja puutarhakalusteet korjattu varastoon.  Asiantuntijat sanovat, ettei kukkia saisi syksyllä katkoa, ravinteita häviää.  Minusta on kuitenkin mukavamman näköistä, kun pitkät kukkavarret katkoo ja asettelee havuja ennen lumentuloa.  Kynttilälyhdytkin on jo kaivettu esiin.  Ei aina tarvitse odottaa jouluun saakka.  Kynttilöitä voi polttaa ympäri vuoden, ne tuovat niin mukavan tunnelman pihaan.
 

tiistai 24. syyskuuta 2013

Puolukkasosetta ja kaalikääryleitä

Otin selkävoiton hirvikärpäsistä ja kannoin 15 l puolukoita kotiin.  Puolet lahjoitin pois ja toisesta puolesta tein sosetta.  Askartelin pellillisen kaalikääryleitä pakastimeen.  Onnistunut viikonloppu.
Ne ovat mahtavan makuinen yhdistelmä, kun siihen lisää vielä perunamuusin.  Pellillisestä kääryleitä riittää moneen herkutteluun.
 
Puolukoiden noukkiminen syksyisessä metsässä on terapeuttista.  Tikka nakuttaa puuta vieressä, taivas on sininen, lehtipuut värikkäitä. 
 
Puolukasta on moneksi.  Happamena marjana se kaipaa makeutta ympärilleen, mutta on käyttökelpoinen piirakoihin, eritoten rahkan kanssa.  Vispipuuro on pehmeää ja raikasta.  Puutarhan sadon lisäksi metsästä saa lisäherkkuja pakastimen ja purkkien täytteeksi.  Kyllä kannattaa lähteä puolukkajahtiin.
 
Minä teen kaalikääryleeni ihan perinteisellä reseptillä.  Kaalin kanta koverretaan, laitetaan kaali suolaveteen kiehumaan ja irrotellaan lehdet yksitellen valumaan niiden pehmennyttyä.  Riisit keitetään lihaliemessä kypsiksi ja annetaan jäähtyä.  Riisin joukkoon lisätään kaalisilppua lopusta kaalista, sipulia, jauhelihaa ja mausteita maun mukaan.  Minun reseptissäni riisi on pitkäjyväistä.  En laita tähän mitään määriä, kun minulla aina määrät heittelevät.  Paistetaan hyvässä uuninlämmössä, päälle siirappia ja suolaa.
 

 

tiistai 17. syyskuuta 2013

Puun käyttö

Syksy koristelee itse itsensä.  Luonto on värikäs ja kaunis.  Luonnon antimia voi ja käytetäänkin paljon koristeluun.  Puun käyttö voisi olla vielä suurempaa.  Käytetäänhän puuta nytkin valmiina tavaroina ja käyttöesineinä.  Ihan luonnosta tuotuja muovaamattomia puunoksia kuorittuina tai ilman voisi käyttää enemmän.  Lauhavuorella Pohjanmaalla kävimme patikoimassa ja ruokailimme Nälkähisessä.  Siellä ruokapaikan pöydät oli koristeltu männynoksista tehdyin kynttiläjaloin.  vahtimista ne varmaan vaativat, puu on tuliherkkä materiaali.
 



 Italialainen toripöytä notkuu puusta tehtyjä käyttöesineitä ja koristesineitä.

 
 
Oksia ei saa katkaista ilman maanomistajan lupaa, se aiheuttaa materiaalin saannin vaikeutta.  Pudonneita oksia varmaan saa kerätä.  Tuuli pudottelee oksia jatkuvasti.  Välillä löytää hauskan muotoisia oksankarahkoita joita voi muovata mieleisekseen.  Meillä on mökillä tehty ovenkahvoja ja muita käteensopivia esineitä.  Puuriuilla voi tukea kasveja, ei aina tarvitse ostaa kaupasta muovisia.  Puut  voi kyllästyttyään polttaa tai kompostoida.
 
 
 

tiistai 10. syyskuuta 2013

Syksyn äänet ja värit

Äänet kuuluvat syksyllä jotenkin eri tavalla.  Puolukan poimintaan keskittyneenäkin kuulostelee mitä ympärillä tapahtuu.  Luontainen eloonjäämisreaktio metsässä ollessa.  Maatalouskoneiden äänet kaikuvat, moottorisaha pärisee, hirvikärpäset surahtelevat.  Tiukka baskeri ja huppu päässä, silti onnistuin kantamaan sisälle asti kaksi.  Kurkien äänet säväyttävät aina, tikkakin käy syöntipuussaan naputtelemassa.
 
Syksy on ollut niin kuiva, että etelämmässäkin voi tulla kaunis ruska.  Kosteuskin taikoo kauniita näkymiä.  Usvaiset aamut ovat salaperäisen tuntuisia.  Hämähäkkien seittejä on enemmän kuin luulisi.  Värien kirjo on on punaisesta keltaisen kautta ruskeaan.  Jotkut kasvit kyllä ovat vihreitä pitkään tai kokonaan.  Kaunista on ainakin minun silmilleni.
 


 

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Puut ja pensaat

Puiden ja pensaiden istutus on jo vosia kuulunut ohjelmaani.  Joka vuosi yritän istuttaa jonkun pienoisarboretumiini.  Mökkipihamme antaa mahdollisuuden kokeilla tällaistakin.  Tietenkin ympäröivässä metsässä ja osaksi pihassakin on Suomen tavallisemmat puut ja pensaat.  Kuusi, koivu, pihlaja, kataja, haapa ja lehtikuusi. 
Puut ovat pitkäikäisiä ja vaivattomia sen jälkeen kun ne on istutettu.  Ei kastelua tai juuri mitään muutakaan hoitoa.  Ympäristöä täytyy välillä siistiä, etteivät ne aivan tukehdu. Tänä syksynä olen istuttanut Hevoskastanjan.  Olen sitä jo kauan miettimyt ja nyt se tapahtui.  Se on iso puu joka vaatii latvukselle tilaa ainakin kuusi metriä.  Metrimitalla ei mitattu, arvioimalla kyllä.  Vieressä seisoo jo tammi joka on myös iso puu.  Sen istuttamisesta on jo parikymmentä vuotta.  Ei siis vielä täysikasvuinen. 
 Hevoskastanja
 
 Mongolian vaahtera ja Korean pihta
 
 


 Kirsikkapuu ja marjapensaat yläpuolella ja luumupuu ja Omenankukkapensas alapuolella
 Euroopan pähkinäpensas ja Syyshortensia