Puutarhapolun varrelta

Joulu valtaa pikkuhiljaa mielen, vaikka ei olisi yhtään jouluihminen.  Ihmettelen jouluvaloja toisten pihoissa ja ikkunoissa, nostan vähitellen joulukoristeita hyllyille ja pöydille.  En silti jaksaisi koko syksyä puuhastella joulun hyväksi.  Näin viikkoa ennen joulaattoa sen voi myöntää: joulu on tulossa.     Kinkkukin jo ostettiin jääkaappiin odottamaan.  Joulukuusi haettiin mökin metsästä.  Hankalaa on valita kuusi monien joukosta.  Varsinkaan, kun ne eivät ole kasvatettu joulukuusiksi.  Kaikki ne tuntuvat vähäoksaisilta ja väsähtäneiltä.  Joulukoristeet saatuaan se on tarpeeksi hyvä runsaan viikon ajaksi koristamaan kotia ja antamaan tuoksua. Eilinen päivä olikin viikon poutaisin.  Mökillä oli vielä hitunen luntakin ja maisema näytti valoisalta.  Kotona 50-60 km etelämpänä pimeys oli vastassa.   En ole ottanut isompaa kameraakaan esille vähään aikaan.  Jotenkin pimeys ei anna samaa mielenkiintoa valokuvaukseen, kuin kirkkaat päivät.  Varsinkaan, kun en hallitse oikein valokuvaukse

  Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia.  Aina ei ole näin, mutta joskus.  Olen hapanmaitotuotteiden suurkuluttaja.  Ostelen paljon kaikenlaisia jogurtteja ja viilejä.  En muistanut tai en ollut tiennyt,että jogurttiakin voi valmistaa kotona.  Minulta oli mennyt tämä villitys vallan ohi.  Leipäkoneet ja muut ovat menneet muodista, kai siis tämäkin.  Halusin kuitenkin kokeilla asiaa ja metsästin netissä jogurttikoneen myyjiä.  Ei niitä enää myydä kivijalkakaupoissa, eikä oikein postimyyntifirmoissakaan.  Löysin muutaman myyntipaikan ja tilasin tuotteen eräältä myyjältä, joka saapui n. viidessä päivässä.  Se hinta oli alunperin n. 50€, mutta myytiin 20€ +postimaksu.  Taitaa olla viimeisiä hetkiä koneen ostamiseksi, jollei tule uudelleen muotiin. Tämä ei ole tämän kummoisempi laite.  Muovinen allas, johon saa ajastuksella lämmön ja ajan.  Yksinkertainen käyttää.  Tosin valmisteille ei luvata säilymisaikaa kuin 7 päivää.  Se kyllä riittää minulle, joka syön jogurttia joka päivä yk

 Joulun lähestyessä olen alkanut harkitsemaan, miten voisin vähentää sokerinkulutusta.  Haluan vertailuksi tietää kuinka paljon sokeripaloja ruoka sisältää. Erityisesti välipalojen sokerisisältö on minulle tärkeä tieto.  Hain netistä tietoa ja sieltähän sitä löytyi.  Kaikessa mistä pidän on isoja kasoja sokeripaloja.  Pelkästään makeutetussa jogrtissa on 10 sokeripalaa.  Eilen leivoin kristallipullia.  En ole uskaltanut katsoa paljonko sokeripaloja on yhdessä pullassa.  Söin niitä nimittäin kolme. Hyviä ne ovat saatte uskoa.  Melkein kaikki ihmiset ovat aina pitäneet makeasta, minä ainakin.  Eivät kaikki hedelmätkään ole sokeripalattomia, banaanissa ja viinirypäleissä niitä on useita.  Tietenkin ne ovat minun herkkuhedelmiäni.  Tosin pidän kaikista muistakin hedelmistä.  Täytynee alkaa valita kevyempiä.  Erityisesti appelsiinit ovat kevyitä ja omenat.  Tämän linkin takaa löytyy kaikkein sokeripitoisimmat syötävät.  Suklaat ovat hyvin edustettuina.  Suklaat ovat erityisherkkujani. https

 Vietän joulukuuta ristiriitaisissa tunnelmissa.  Sää ei ole oikein kutsuva, korona uhkaa levitä tännekin.  Onneksi harrastukset eivät ole paljon kärsineet tapahtumista.  Pääsin vielä eilen jumpalle, parikymmentä sitkeää oli saapunut paikalle. Ulkojumppaakin aikovat vielä  järjestää. Vielä ei ole suljettu yleisiä tiloja, joten ehkä tästä selvitään jouluun ilman suurempia menetyksiä.   Välillä tuntuu, että tässä mennään hysterian puolelle.  Siihen nähden, että ihmisiä sairastuu ja kuolee vuosittain aika moinen määrä muihinkin sairauksiin.   Ihmisiä kuolee Suomessa vuosittain 53000.  Kuka mihinkin sairauteen, joten koronaan suoraan kuolleiden määrä on aika pieni, joskin valitettava.  Luulen, että tässä on kyseessä yhteiskunnan kannalta enemmänkin siitä, miten hoidetaan yllättävä määrä sairastuneita.  Kaikki muutkin sairaudet, mitkä vaativat sairaalahoitoa, pitää hoitaa.  Ymmärrän sen kannalta toimenpiteet ja koitan itse toimia vastuullisesti. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006690805.h

  Tavaraa on ylimääräistä melkein jokaisella Suomessa.  Ei tarvitse kuin klikata facebookin kierrätys ryhmiä tai tori.fi sivuja, niin niissä on tavaraa joka lähtöön.  Ihan ilmaiseksi annetaan paljon hyviä huonekaluja, vaatteita ja astioita.  Välillä ei kelpaa enää ilmaiseksikaan haettavaksi pienempiarvoinen tavara vaan kysellään ihan uusien perään.  Tuskastuin jo yhden kerran, kun ei kelvannut, mitä olin roskalavaryhmään laittanut.  Sitten ajattelin, enhän minäkään niitä tarvitse ja vein Konttiin, ehkä ne siellä jollekin kelpaa. Kun halvalla saa, tulee ostettua kaikkea enemmän mitä oikeasti tarvitsee.   Juuri pari päivää sitten mainitsin itselläni olevan vaatteita koko lopuksi elämäksi.  Kaupassa käydessä ostin yhden puseron ja postimyynnistä toisen.  Niin ne hyvät ajatukset katoavat jonnekin. Vanhat kankaat, johdot, hyvät huonekalut,dvd ja ihan uudet tai melko uudet vaatteet kelpaavat ilmaiseksi.   Kirjat, astiat ja moni muu tavara ei oikein kelpaa edes ilmaiseksi saati maksulla. Kerä

 Mökki on hetkeksi pistetty talviteloille, ei kokonaan, mutta vähän aikaa kerätään voimia kotona ja valmistaudutaan uuteen vuoteen.  Se on aina vähän haikea hetki, toisaalta helpottava, kun ei tarvitse pakata ja purkaa mökkivehkeitä.  Suurin hankaluus on ollut kissan siirto paikasta toiseen, se kun ei tykkää autoilusta.  Ne monet kerrat, kun ollaan pysähdytty siivoamaan kuljetuslaatikkoa matkan varrella.  Niitä ei kaipaa yhtään. Tuulimylly saa jäädä yksinään pyörimään tuulen mukaan.  Venekin tuotiin pois rannasta.  Se muuten kulki näppärästi peräkärryssä parin kilometrin matkan ja nostettiin kumolleen pihaan. Nyt sairasteluaikana ihmiset ovat ostelleet mökkejä päästäkseen jonnekin kotoa.  Minä olen kissan kaltainen, en niin kaipaa mökkeilyä.  Tosin maalla on ihan mukavaa jos on kaikki mukavuudet.  Haaveena olisi omakotitalo järven rannalla.   Haaveet on haaveita, eivätkä toteudu ehkä koskaan.  Näillä mennään mitä on saatu.  Voi olla, että keväällä aikaisin alkaa taas mökkielämä kiehtoa

  Joulutorttutaikinasta voi väsätä muutakin, kuin makeita leivonnaisia.  Kokeilin sienikinkku-ja kasviskinkkupasteijoita.  Hyviä niistä tuli.  Ostin kaksi pakettia valmiiksi kaulittua taikinaa.  Sisukset paistelin oman makuni mukaan. Kasviskinkku pasteijoihin laitoin: 2 porkkanaa pieninä palasina, puolikkaan sipulia, yhden tomaatin kuorittuna, palasen paprikaa ja n.100 g kinkkusuikaleita.  Paistoin ne öljyssä ja maustoin suolalla ja mustapippurilla.  Jäähdytin vähän ja sekoitin joukkoon puoli rasiaa aurinkokuivattu-sulatejuustoa.  Ainekset  riittivät juuri ja juuri 10 pasteijaan.  Kanamunavoitelu ja paisto 200 asteessa n.15 min. Sienikinkkupasteijoihin tuli tehtyä vähän liikaakin täytettä.  Niihin laitoin: Suppilovahveroita n. litra.  Niistä paistoin ensin nesteen pois.  Sienet menevät aika paljon kokoon.  Lisäsin öljyä, toisen puolen sipulista, vähän paprikaa paloina, n. 100g kinkkusuikaleita ja paistoin kypsiksi ja maustoin suolalla ja pippurilla.  Jäähdytin tätäkin seosta vähän ja l

 Ei aina tarvitse olla mukavaa, mutta tavoiteltava tapa elää.  Omista hetkistä voi koota animaation,valokuvakirjan tai muistella vain muuten kivoja juttuja.  Aina löytyy jotain ilonaiheita kurjastakin elämästä.  Pieniä hetkiä arjen puristuksessa. Toiveistakin voi tehdä aarrekartan, johon liimailee lehdistä asioita tai konkreettisia tavaroita, joita haluaisi.  Olen joskus tehnyt sellaisen ja muistelen, että vain yksi toive jäi toteutumatta.  Siihen olisikin tarvinnut olla paljon rahaa.  Eikä rahalla saa onnea, tosin mukavaa ylimääräinen rahakin olisi. Löysin nettiä selatessa uuden sanan minulle: intentio, joka on suomeksi tarkoitus.  Mahtaneeko tarkoittaa elämän tarkoitusta? Elämän tarkoitusta on moni elämässään miettinyt ja hakenut.  Joku löytää sen noin vain, joku toinen ei löydä sitä mielestään koskaan.  Pitääkö elämällä olla joku totinen tarkoitus?   Elää voi miettimättä lainkaan mikä on minun osani tässä suuressa hullunmyllyssä, jota myös maapalloksi kutsutaan.  Olemassa oloani ei

Mietiskelen tässä marraskuisena sadepäivänä itseni ilahduttamiseen mahdollisuuksia.  Niitä on moni muukin miettinyt.  Lukeminen ja kirjoittaminen antaa uusia ajatuksia.  Nettisivujen selailu pistää melkein pään pyörälle, mitä kaikkea maailmassa on menossa.  Yrittäessäni miettiä, mitä kaikkea voi tehdä ilman suurta rahaa, tapoja löytyy yllättävän paljon. Aamulehti kyseli muutama vuosi sitten julkisuuden henkilöiltä mitä he tekisivät marraskuussa.  Löytyi 30 tapaa ilahduttaa itseään.  Monella oli neuvona rento suhtautuminen elämään ja kääriytyminen lämpimään. https://www.aamulehti.fi/a/24058444   Joskus, kun sade vihmoo ikkunaan välillä räntää ja lopun aikaa vettä, on vaikeaa olla positiivisella mielellä.  Silloin on riistäydyttävä apeuden alhosta kohti valoisampaa reittiä.  Koitan itse järjestää joka päivä jotain puuhattavaa kotona, kun en nyt enää ole töissä.  Aloitan sen jo ennen kuin nousen sängystä.  Mietin yksi tai kaksi tehtävää, mitkä minun täytyy suorittaa.  Ne voivat olla ihan

  Koitan löytää kauneutta sateisessa syksyssä.  Aurinkoiset päivät harvenevat ja värit vaalenevat tai tummuvat, mutta pihasta ja luonnosta löytää kauneutta ja värejä ympäri vuoden.  Kaikella on tarkoituksensa, pimeällä syksylläkin.   Tämäkin sieni, jota en tunnista, sai minut iloiseksi kävelylenkillä.  Kaiken mustan keskellä se aurinkoisena loisti ojan pientareella.  Yhdellä kävelylenkillä näin kauniin värisiä ovia vanhassa rakennuksessa. Metsäteiden varsilla näkyi jos jonkinlaista tupsua tien vieressä.  Luntakin oli jo vähän tullut ja kannon päälle oli jäänyt pieni kerros, kuin pöytäliina. Sade oli jäänyt pisaroiksi heiniin ja tossut kastuivat läpi saakka.  Ei haitannut mitään. Pakkasaamu mökin pihassa kannattaa kokea.  Viimeiset kukkaset ja yhtenä aamuna paistoi sentään aurinko.  Nyt taisi tämä kerta olla vähään aikaan viimeinen mökkireissu.  Tietysti jos säät paranevat voidaan muuttaa suunnitelmia.  Jatkuva sadekeli ei ole mitään mukavaa.  Ulos ei viitsi mennä, ihan sama onko mökill

  Syksyllä juurekset ja muut kasvikset ovat edullisia, puhumattakaan metsän sieniherkuista, jotka ovat suorastaan ilmaisia.  Tekee mieli kokeilla erilaisia mausteita, uusia makuja ja uusia ruokia.  Kauppojen jakamat reseptivihkoset antavat siihen mahdollisuuden.   Pirkan K-ruokalehden ja Yhteishyvän ruokaliite saivat minutkin kokeilemaan reseptejä.  Punajuuri-vuohenjuustokeitto oli makoisaa. Eikä mitenkään vaikeaa tehdä.  Söin sitä keitetyn kananmunan ja raejuuston kanssa pinaattikeiton tapaan. En yleensä pidä makeahkosta ruuasta, mutta tähän hunajan makeus sopi.  Ei sitä niin paljon tarvitse laittaa, mitä reseptissä lukee. Sienipiirakkakin onnistui.  Laitoin kantarelleja herkkusienien sijaan ja unohdin ostaa rahkaa, joten korvasin rahkan maustamattomalla jugurtilla.  Piirakka oli sen verran iso, että siitä riittää syömistä muuksikin kerraksi, pakastin loput. Annokseksi riittää aika pieni pala, siinä on aika paljon kaloreita ja energiaa.  Ihan ruuaksi se käy, kun siinä on riisiäkin lis