Siirry pääsisältöön

Toiveista totta tai ainakin mukavaa elämää

 Ei aina tarvitse olla mukavaa, mutta tavoiteltava tapa elää.  Omista hetkistä voi koota animaation,valokuvakirjan tai muistella vain muuten kivoja juttuja.  Aina löytyy jotain ilonaiheita kurjastakin elämästä.  Pieniä hetkiä arjen puristuksessa.



Toiveistakin voi tehdä aarrekartan, johon liimailee lehdistä asioita tai konkreettisia tavaroita, joita haluaisi.  Olen joskus tehnyt sellaisen ja muistelen, että vain yksi toive jäi toteutumatta.  Siihen olisikin tarvinnut olla paljon rahaa.  Eikä rahalla saa onnea, tosin mukavaa ylimääräinen rahakin olisi.





Löysin nettiä selatessa uuden sanan minulle: intentio, joka on suomeksi tarkoitus.  Mahtaneeko tarkoittaa elämän tarkoitusta? Elämän tarkoitusta on moni elämässään miettinyt ja hakenut.  Joku löytää sen noin vain, joku toinen ei löydä sitä mielestään koskaan.  Pitääkö elämällä olla joku totinen tarkoitus?  



Elää voi miettimättä lainkaan mikä on minun osani tässä suuressa hullunmyllyssä, jota myös maapalloksi kutsutaan.  Olemassa oloani ei läheisiä lukuunottamatta muista kukaan, muuta kuin ennen vaaleja.

Minun ja muiden tavallisten ihmisten osaksi jää siis ajattelussa oman onnen ja onnenhetkien eteen tehtävä työ.  Se ei ole keneltäkään pois jos haluaa oman osansa onnesta.



Kommentit

  1. Inspiroivasti kirjoitat!
    Minä matkustelen joka päivä, vaikka en kauas kotoa lähdekään. Kynän ja paperin kanssa seikkailen pitkin tuntemattomia seutuja sekä tuttujakin. Katselen luontoa, kuuntelen toisia vaeltajia. Nyt korona-aikana tapaa ihmeen monta mukavaa ikäihmistä kävelylenkeillä ja puheenaiheita riittää. Kaunista syksyä ja alkutalvea sinulle täältä Ruotsin länsirannikolta!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.