Siirry pääsisältöön

Marraskuu, ikävä aika vai ei

Mietiskelen tässä marraskuisena sadepäivänä itseni ilahduttamiseen mahdollisuuksia.  Niitä on moni muukin miettinyt.  Lukeminen ja kirjoittaminen antaa uusia ajatuksia.  Nettisivujen selailu pistää melkein pään pyörälle, mitä kaikkea maailmassa on menossa.  Yrittäessäni miettiä, mitä kaikkea voi tehdä ilman suurta rahaa, tapoja löytyy yllättävän paljon.

Aamulehti kyseli muutama vuosi sitten julkisuuden henkilöiltä mitä he tekisivät marraskuussa.  Löytyi 30 tapaa ilahduttaa itseään.  Monella oli neuvona rento suhtautuminen elämään ja kääriytyminen lämpimään.

https://www.aamulehti.fi/a/24058444 


Joskus, kun sade vihmoo ikkunaan välillä räntää ja lopun aikaa vettä, on vaikeaa olla positiivisella mielellä.  Silloin on riistäydyttävä apeuden alhosta kohti valoisampaa reittiä.  Koitan itse järjestää joka päivä jotain puuhattavaa kotona, kun en nyt enää ole töissä.  Aloitan sen jo ennen kuin nousen sängystä.  Mietin yksi tai kaksi tehtävää, mitkä minun täytyy suorittaa.  Ne voivat olla ihan kotitöitä tai vaihtoehtoisesti liikuntaa ulkona tai sisällä.  Ne eivät saa olla pelkästään löhöilyä ja television tuijotusta.

  • Leipominen on usein tapahtuva puuha, johon tartun.  Nyt sitä täytyy vähän rajoittaa, kun pakastin on täynnä marjasatoa.
  • Pyykinpesua pitää harjoittaa usein liikuntaharrastuksestani johtuen
  • Kirjoittaminen on melkein jokapäiväinen juttu
  • Lukeminen kuuluu joka päivään
  • Miehen  ja kissan kanssa seurustelu kuuluu asiaan
  • Vähintään kolme liikuntakertaa viikossa
  • Sukututkimus on mielenkiintoista
  • Uuden oppiminen, tällä hetkellä italian kieli
Aiheita ja tekemistä riittää viikosta toiseen.  Lopun aikaa annan luvan itselleni rentoutua ja mietiskellä, jotka nekin ovat tekemistä. 


Marraskuussa on hyvää aikaa syventyä suunnittelemaan elämää tai tulevaa vuotta.  Ei ole oikeastaan ikävää kuukautta, on vain aika nyt ja tuleva aika.  Joulukin on jo tuossa tuokiossa.  Sen jälkeen voi jo odottaa kevättä.




Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anneli A 3.11.2020 klo 10.23

    Kiva postaus. Muistan, kun jäin eläkkeelle, minäkin tein mielessäni tai jopa paperille "tehtävälistoja", jotta en ihan mökkiytyisi, mutta minulle kävi niin, että noita tehtäviä tuli niin runsaasti, että päiväohjelmaan kului enemmän aikaa kuin aikoinaan työhön. Joten seuraavana vuonna piti vähentää harrastuksia ja nyt kaikkea on aika sopivasti. - Tosin tietysti tämä pandemia-aika on sitten eri juttu.
    Mutta on se niin ihanaa, kun itse saa suunnitella, mitä tekee tai mitä ei tee. - Hyvää viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä.  Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja.  Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin.  Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä.  Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan.  Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön.  Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua.  Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle.  Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle.  Siihen minun taitoni eivät riitä.  Onneksi oli siihenkin tekijä. ...
Lähetä kommentti
Read more »

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikai...
1 kommentti
Read more »

Orkidea veteen kasvamaan

  Olen kuullut, että orkideat ovat vaikeita kasvatettavia, enkä ole uskaltautunut edes kokeilemaan.  Nyt rohkaistuin, kun näin muidenkin kokeilleen kasvatusta pelkällä vedellä.  Jos ei muuta niin toivottavasti siitä tulee ainakin pitkäaikainen leikkokukka. Instagramissa ihastuttava Kiti Kokkonen antoi ohjeita kuvien kera ja eräästä blogisivusta sain myös ohjeita.   https://paratiisikoti.blogspot.com/2022/04/varpaat-vedessa-perhosorkidean.html Olisi kenties pitänyt alkaa kokeilu pienemmästä kukasta, mutta tämä sattui olemaan ainoa laji kaupassa tällä kertaa.  Hetihän sitä piti päästä kokeileman. Ohjeiden mukaan kaikki multa piti poistaa juurista. Ensin poistin multaa käsin varovasti ja huonoimmat juuret katkaisin.   Koitin poistaa kaikki mullat.  Se oli hankalin osuus. Huuhtelin vielä suihkulla kaikki mikä irtosi.   Juuret ovat ilmajuuria.  Ne voivat olla näkyvissä vaikka orkidea olisi mullassakin.  Nyt ne vain laitetaan ilman m...
Lähetä kommentti
Read more »