Syksystäkin löytää iloa

 Koitan löytää kauneutta sateisessa syksyssä.  Aurinkoiset päivät harvenevat ja värit vaalenevat tai tummuvat, mutta pihasta ja luonnosta löytää kauneutta ja värejä ympäri vuoden.  Kaikella on tarkoituksensa, pimeällä syksylläkin.  

Tämäkin sieni, jota en tunnista, sai minut iloiseksi kävelylenkillä.  Kaiken mustan keskellä se aurinkoisena loisti ojan pientareella.  Yhdellä kävelylenkillä näin kauniin värisiä ovia vanhassa rakennuksessa.

Metsäteiden varsilla näkyi jos jonkinlaista tupsua tien vieressä.  Luntakin oli jo vähän tullut ja kannon päälle oli jäänyt pieni kerros, kuin pöytäliina.

Sade oli jäänyt pisaroiksi heiniin ja tossut kastuivat läpi saakka.  Ei haitannut mitään.

Pakkasaamu mökin pihassa kannattaa kokea.  Viimeiset kukkaset ja yhtenä aamuna paistoi sentään aurinko.  Nyt taisi tämä kerta olla vähään aikaan viimeinen mökkireissu.  Tietysti jos säät paranevat voidaan muuttaa suunnitelmia.  Jatkuva sadekeli ei ole mitään mukavaa.  Ulos ei viitsi mennä, ihan sama onko mökillä vai kotona.  Mökillä ei ole edes mukavuuksia.