Kasveissa on voimaa

 Kasvien voima tulee esille keväisin, kun ne lähtevät kasvuun vaikka ovat katsojan silmissä viimeisiään henkosia veteleviä raakkeja.  Otan esimerkikseni omenapuun, joka taitaa lähestyä sataa vuotta.  Sitä ei ole tunnesyistä kaadettu.  Lehdet ja kukat ilmestyvät keväällä vaikka kyljessä ammottaa läpi puun menevä reikä.  Syötäviä omenat eivät ole, niitäkin ilmestyy vielä jonkun verran.  Runkoa pitkin virtaa vielä kasvuvoimaa.

Toisia kasveja on melkein mahdoton hävittää ellei kaiva kaikkia multia pois ja korvaa ihan uudella.  Aina ne pilkistävät jostain ja ovat niin voimakkaita, että muilla kasveilla on vaikeaa.  Tämä kukkapenkki on ollut vaikea.  Siihen tuotiin jokunen vuosi sitten istukas, mikä vie tilaa muilta.  Olen repinyt sitä ja vienyt kompostiin.  Sen nimi taisi olla varsankello.  Sitä varsinaisesti ei ollut tarkoitus tuoda vaan joku muu.  Taistelu jatkuu.  Reikäinen omenapuu näkyy taustalla.

Humala vahvana kasvina selviää vuosia hoitamatta.  Pari istukasta siirrettiin pihametsän puolelle vanhan pyörän kaveriksi.  Pyörä alkaa jo peittyä.  Humalan kanssa ei voi kasvattaa mitään muuta.  Se peittoaa taistelussa minkä tahansa kasvin.

Onneksi on kasveja, jotka kasvavat kesän, jonka jälkeen ne syödään poiis.  Salaattia ja tilliä.

Kukkivia kasveja on helpompi sietää.  Maksaruoho on myös leviävä kasvi, mataa pitkin maata.  Tämä maksaruoho on hienon keltainen ja kestävä.  Jos kivikossa ei mikään muu kuki niin tämä kukkii.

Varjossa ole penkki sisältää selviytymiskasveja.  Varjoliljat ja raparperi.  Liljat kyllä kasvavat, raparperi kaipaisi ehkä vähän enemmän aurinkoa, mutta lehdet ovat ainakin komeita.

Takapihan puutarha

 Omenapuu kukkii nyt kauniisti.  Pelkona on nyt luvattu tuuli, joka vielä kääntyy tulevaksi pohjoisen puolelta.  Viime vuonna ei tullut yhtään omenaa, vaikka se kukki silloinkin samalla tavalla.  Pölyttäjät eivät pysty lentämään kovassa tuulessa.  Aurinkoista on, mutta tuuli tempoo oksia.  Se on tällaisen avoimen paikan kirous.  Ei mitään suojaa.

Viikon oltiin mökillä ja voikukat olivat vallanneet nurmikon.  Ruohonleikkurilla ei tehnyt mitään.  Onneksi otettiin raivaussaha mukaan.  Kun sillä hyristeli puoli tuntia, niin voikukista tuli muisto vain, ainakin seuraavaan kertaan.

Yhtä uutta hommaa kokeilin.  Keräsin mökin kuusista kerkkiä ja kokeilin keittää siirappia.  Se olikin kovempi työ mitä olin ajatellut.  Ensinnäkin kerkät olivat niin pieniä etten saanut kerättyä niitä niin paljon, kuin aioin.  Niitä liotettiin yö ja liotusvedessä keitettiin pari tuntia, jonka jälkeen ne siilattiin pois.  Nestettä keitettiin sokerin kanssa pari tuntia.  Sain pienen purkillisen aikaiseksi.  Tein sitä Marttojen reseptillä.

Ei se pahaa ollut, siirappi oli sokerista ja häivähdys jotain kirpeää pihkan makua.  Vielä ehtisi viikon ajan kerätä, ennen kuin tulevat liian isoiksi.  Silloin ne muuttuvat  liian voimakkaan makuisiksi.

Omenapuu kukkii, mahtaako tulla omenoita

Kenties tänä vuonna minä saan omenoita kymmenittäin.  Takapihallani oleva omenapuu ei ole vielä ollut kovin satoisa.  Keltakaneli on sen rotu ja sen verran olen päässyt maistamaan, että hyviä ovat.  Se vaurioitui pienenä taimen kuorestaan, kun olin laittanut tuen liian kireälle ja se vähän voi huonosti.  Tänä keväänä siihen tehtiin parin isomman oksan poisto.  Suojasin leikkauspinnat haava-aineella.  Kukkia on runsaasti, enää ei puutu kuin pölyttäjät ja kaunis kesä.  En paljon toivo, jos nyt natsaisi.

 

 

Kasvihuoneeseeni ostin vielä yhden taimen, munakoison.  Se voi olla liian eksoottinen kasvatettava minulle.  Kiva kuitenkin kokeilla.

http://puutarhastapoimittua.webs.com/munakoisonkasvatus.htm

 

Neuvoja löytää kyllä, toteutus on toinen asia. 

 

Tänäänkään ei lämpötila kohonnut kovin korkealle ja vaihtelevaa säätä on luvassa.  Kasvihuonetta ei tarvitse paljon viilennellä.  Hyvä kun tarkenevat tässä lämpötilassa.

 

Tavalliset monivuotiset perennat eivät petä, ne kukkivat hienosti oman aikataulunsa mukaan.  Kun paljon laittaa erilaisia kukkia ja muita kasveja niin aina joku kukkii ja vihertää.

 

 

 

 

Puiden oksimista ja muita kevättouhuja

Pääsiäinen sattui tänä vuonna niin aikaisin, että varsinaisiin puutarhatöihin ei kovin paljon voinut tarttua.  Vähän sentään.  Hedelmäpuiden ja marjapensaiden oksimista esimerkiksi.  Pieni koekin aloitettiin.  En ole aiemmin koittanut varttaa omenapuuta.  Nyt se tehtiin.  Mökkipuutarhassa on kasvanut itsekseen villiomenapuu, jota olen vähän aina leikellyt.  Nyt siihen tuotiin kaupunkipihalta omenapuusta pieni oksa, joka liitettiin.  Pari oksaa laitettiin vielä 50 vuotta vanhan omenapuun oksiin.  Kokeilla voi aina, eikä harmita yhtään jos ei onnistu, ilmainen kokeilu.

Tässä linkissä on yksi tapa varttaa, englanniksi.  Teimme paljon yksinkertaisemman liitoksen.

 

https://www.youtube.com/watch?v=qTtXmBVsolY

 

Puutarhassa on mukava kävellä edestakaisin ja suunnitella ja välillä puuhailla jotain yhdentekevää.  Kokosin metsäpolkuni varteen pienen kivipyramidin.  Kaikenlainen koristelu ja kivien kokoilu antaa mielenkiintoa puutarhassa oleiluun, kun mitään ei vielä voi istuttaa.

 

 

Suomessa ei voi ikinä olla varma, minkälainen kevät ja kesä on tulossa.  Varman päälle on hyvä ottaa.  Jos liian aikaisin aloittaa, voi joutua istutukset tekemään useampaa kertaan, eikä siinä ole mitään järkeä.  Näin on minulle tapahtunut monena vuonna, joten kokemus puhuu.  Hintoihinsa ovat tulleet monet keväät tätä ennen.  Jospa nyt malttaisin mieleni.