Jouluruokien jälkikäsittely

 Kuinka ollakkaan, jouluruokia tuli tehtyä liikaa.  Vaikka etukäteen vannotin itselleni etten tekisi näin.  Pikkuhiljaa ruokia tehdessä niitä kertyi pakastimeen ja jääkaappiin paljon.  Piti muka ajatella, ettei pöytä ole tyhjänä sukuvieraille.  Eihän kukaan syö paljon kaikkea vaan vähän joka kipasta.


Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi riisipuuro. Viktorian jäkiruokaa tein pari annsota, puuron joukkoon kermavaahtoa, sokeria vähän sekä vaniljasokeria. Puurosta tein myös räiskäleitä.  Lisäsin puuron joukkoon maitoa, pari kananmunaa, jauhoja ja hyppysellisen suolaa.  Ihan hyviä niistä tuli, syötiin hillon kanssa.   Tosin niitäkin tuli liian monta, hohhoijaa.

Sienikastiketta jäi n. 2 dl.  Tein siitä piirakan.  Valmista piirakkataikinaa kaupasta ja kastikkeen joukkoon laitoin vähän rosollia ja persiljaa, päälle juustoraastetta.

Lehtitaikinasta tein pasteijoita, joiden sisältö koostui kinkusta, aladopista ja sulatesinihomejuustosta.


Ei mitään haluaisi heittää menemään.  Kinkkua laitoin palasen pakastimeen myöhemmin käytettäväksi.  Jouluvieraiden kassiin päätyi pala Saaristolaisleipää ja juustoa.  Rosolliakin laitoin pakastimeen kokeilun vuoksi, ehkä sitä voisi laittaa kasviswokkiin tai soseutettuna kasviskeittoon.

Jouluruuat ovat hyviä, mutta ei niitä peräkkäisinä päivinä halua nauttia, kuin muutaman päivän.  Muistaisinkohan nämä jutut ensi vuonna.

Joulusyömistä

 Jouluna haluan valmistaa paljon itse.  Leivon ja kokkaan ympäri vuoden, mutta joulun aikaan kokeilen valmistaa aina jotain sellaista, mitä en tee muuten.  Reseptejä silmäilen lehdistä ja netistä. On mahtavaa löytää uusia reseptejä ja vanhojen muunnelmia.  Täman joulun alusaikana olen jo tehnyt Saaristolaisleipää ja reseptit on odottamassa Palsternakkalaatikon ja perunasalaatin tekoa varten.  Pullamammoja tein ihan huvin vuoksi.  Niistä tuli nin isoja, että ne on pakko syödä viipaleina.



Saaristolaisleipä on säilyvä leipä.  Osan laitoin pakastimeen ja maisteltavaksi yhden puolikkaan.  Viimeisen viipaleen söin siitä yli viikon valmistumisen jälkeen.  Se oli hyvän makuista vieläkin, eikä ollut edes jääkaapissa. En muista oliko resepti juuri täältä, mutta ainekset ovat samat.  Sain siitä kaksi leipää, kun vuokani olivat niin isot.

https://kotiliesi.fi/resepti/saaristolaisleipa-nauvosta/

https://yhteishyva.fi/reseptit/palsternakkalaatikko/3Py3Esoao5c4DQP8A5FgGU

Ruuat ovat jouluna aika kasvispainotteisia, paitsi tietenkin kinkku, joka on pakko paistaa.  Rosollia tehdään iso kulhollinen. Tietysti kalaakin on jonkun verran.  Tänä vuonna ostetaan savukalaa, silliä ja silakkaa.  Minä en pidä sillistä, silakka on minun kalani. Kinkku on hyvää lanttulaatikon tai imelletyn perunalaatikon kanssa.  Paljon ruokaa joka tapauksessa on.  Olen joka joulu koittanut vähentää jotain.  Aina tulee jotain utta tilalle.  Jouluruokaa syödään niin kauan kuin sitä riittää.  Joulun jälkeen näytetään näiltä koristeilta vatsan kohdalta.  Kunhan vaan syöminen ei jatku juhlakauden jälkeen samanlaisesti.



Olen luopunut piparkakkujen teosta, maksalaatikko ei pääse meidän joulupöytään, eikä porkkanalaatikkokaan tänä vuonna.  Ihan liikaa syömistä aina on, se on myönnettävä.  Joulusta pitää nauttia jollain lailla, kun en välitä joulumusiikista tai oikein mistään muustakaan kohinasta.  Syödessä saan keskittyä itseeni ja läheisiini, joita tulee ruokapöytään edes yhtenä päivänä tyhjentämään kaikkea haalittua ja valmistettua ruokaa.

Hyvää Joulua



Lunta tuli edes vähän

 Lunta on pikkuhiljaa sadellut näillekin seudulle.  Ei paljon, mutta nimeksi.  Vielä ei pääse hiihtämään, pelloilla ja muuallakin voi käydä ihailemassa lumen kauneutta. Piipahdimme mökillä muutama päivä sitten ja pysähdyimme Lankosken kahvilaan Köffiin.  Käväisimme rannassa, koskea ihailemassa.  Vielä ei ollut jäitä, eikä se jäädykään kokonaan koska on niin kova virta. 




Tänään kävin lähiluonnossa Tervaselän kalliolla.  Se on kovin vaikeakulkuinen ja sen takia siinä kauriit, rusakot ynnä muut eläimet viihtyvät.  Saavat olla rauhassa ihmisiltä.  Ei niitä nyt tietenkään näkynyt.  Poluilla näkyi paljon jälkiä. Kapusin tasapainoillen ylös liukasta kalliota, enkä kaatunut kuin kerran ylös menessä.  Tapani mukaan otin katajaan lujan otteen ja sain pidettyä itseni ylämäessä.  Olin pukenut päälleni liukkaat housut ja olisin mennyt pyllymäkeä pidemmällekin.

Polut ovat kapeita ja puut ovat kasvattaneet oksansa polkujen poikki.  Sitä ei kukaan hoida.  Onko se vain jätetty luonnontilaan.



Kallio on aika jyrkkä eikä se sovi huonojalkaisille.  Kaunista siellä on lumen peittämillä poluilla.

Sinne eivät ole osuneet laskettelijat tai pulkkailijat.  Johtuen osittain jyrkistä kallioista.  Tien toisella puolella on Ruosniemen laskettelumäki, jossa on turvallisemmat mäet.


Lunta vähän vieläkin sateli ja osa kuvista on hämärämpiä.  Mukava oli tallustella pakkaslumessa.  Pelloillakaan ei ollut liikaa lunta.  Raikas ilma ja pakkanen, mikä sen mukavampaa.


Puiden monimuotoisuutta on mielenkiintoista katsella.  Puu voi kasvaa toista ihan vieressä tai muodosta mutkan ja jatkaa kasvamista.  Kun puut jätetään selviytymään niin jotkut selviytyvät, toiset eivät.  Onkohan tämä sitä monimuotoisuutta.  

On ihan hyvä, että on kaikenlaisia metsiä.  Isoja metsiä kaupalliseen käyttöön ja pieniä alueita puiden ja eläimien käyttöön..






Heinätkin jaksavat kantaa päällään pienen määrän pakkaslunta.

Olen oikein virkistynyt lenkin jälkeen.




Arkipäivän kuvausta

 Somekaverit antavat välillä aiheita siitä, mitä voisi laittaa päivityksiin.  Lähdin mukaan pyytämättä.  Laitoin joka päivä 10 päivän ajan yhden kuvan ilman selityksiä.  Oli ihan mukava juttu nähdä itsekin, minkä aiheen laittaisin kuvaan.  Samoja juttuja ne olivat, mitkä pyörivät mielessä koko ajan.  Koti, ruoka, liikunta, lemmikki ja muut harrastukset.

Liikunta ja lemmikki näemmä olivat ensimmäisenä mielessä.  Paljon tulee kuljettua samoja reittejä, eikä niitä sen paremmin ajattele.  Tossua toisen eteen vain.
Kissakin on aina ajatuksissa, koska se ei jätä tulematta viereen seisomaan ja pyytämään ruokaa, kun vain lähestyn keittiötä.  Sen takia siitä on tullut 7 kiloinen paksukainen.  Ei millään voi kieltäytyä antamasta herkkuja, kun maukaisu kuuluu ja silmät ovat kohotettuna vuoroin minuun ja vuoroin ruokakaappiin.  Se totta totisesti tietää missä ruokaa säilytetään.


 





Kukkia pitää kastella viikottain.  Niiden nuutumista ei aina huomaa.  Onneksi monet kukkani ovat altakasteluruukuissa ja kestävät pitkään.  Kukkia ei pidäkään kastella kovin usein näin talvella.  Tosin ilma on kuivaa pakkasella.  Siinä on tasapainottelemista.  Lannoitettakaan ei kannata paljon antaa talvella.
Kirjoitusharrastus on aina voimissaan.  Jos ei ole sormet näppäimillä niin on ainakin ajatus siitä, mistä seuraavaksi kirjoittaisi.






Pieni reissu tehtiin uudella Glorialla.  Peiton tähti oli hienosti kattovalaisimella kuvastettu peittoon.  Hiljaista oli laivalla.  Oli joku muutos arkipäivään. 

Kotiin tultuani siellä odotti kirjat, jotka painatin Bod kustantamossa.  Aiemmin tein siitä vain ilmaisen E-kirjan.  Halusin sen myös paperipainoksena.  Olen sen verran vanhanaikainen.




Ruokaakin on saatava joka päivä.  Saimme mahtavaa kuhaa ostettua tutulta.  Kuha ei kaivannut muuta kaveriksi, kuin vähän salaattia.

Kotimainen kala on aika kallista kaupasta ostettuna.  Kyllä sitä silti raaskii edes kerran viikossa ostaa,  Pidän kotimaisista kaloista, mutta norjalaista lohta tulee syötyä aika paljon.





Lenkilläkin piti taas käydä.  Aurinko ilmestyi valaisemaan marraskuun päivää.  Hieno pakkaspäivä on aian omiaan ulkoiluun.




Kissa on mukana television katselussakin.  Hiihto on hieno laji, jota seuraan, kun sitä vaan televisiosta tulee.





Lunta satoi parin sentin verran valaisemaan.  Lumi onkin pysynyt maassa yllättävän kauan.  Hienoa.  Ikkunasta katsoen lumisade näyttää mukavalta.  


Täytyy joskus ottaa uusiksi.  Voi tarkastaa onko aiheet vaihtuneet.


Maltillinen joulu

 Ensimmäinen jouluun viittaava koriste on nostettu esille.  Laitoin vanhat palkintopokaalit kynttilänjaloiksi.  En ole varma miten ne kestävät kuumuutta ja aika heppoisia ne ovat.  Ainakaan niitä ei voi jättää vahtimatta.  Hiekkaa laitoin sisälle ja tarrat pohjiin.  Parin viikon päästä on pikkujoulu ja silloin aion kokeilla mitä tapahtuu.  En ole jouluhurjastelija ja joulu aloitetaan mielestäni varsinkin kaupoissa liian aikaisin, mutta jollain lailla haluan joulun näkyvän kotonani.


Kausivaloja laitetaan vähän ja muutama joulukoriste, jotka ovat vuosikymmenet olleet samoja.  Ei jouluun tarvita muuta, kuin hyvä ruoka ja parempi mieli, kuten mainoksessakin sanotaan.  Joulun ei tarvitse olla räyhäkästä varustelua.


Marraskuun kaktus alkoi kukintansa.  Se tosin on kukkinut muinakin aikoina, joten siitäkään ei voi olla varma mikä aika on kyseessä.  Tänä vuonna en taida ostaa amaryllistä.  Joku muu pieni kukkiva kukka voisi tulla kysymykseen, ehkä tulilatva.  Jouluna voi käyttää harkintaa siitä, mikä on tärkeää itselle.  Ketään muuta ei tarvitse miellyttää.  

Lahjojen osto on myös asia, jota olen miettinyt.  Mitä järkeä on viedä tutuille samat asiat kuin saa itse.  Pienet lahjat perillisille on ihan ok.




Lunta aina odotetaan jouluksi.  Lumen tulo Satakuntaan on ollut jo monta vuotta vähäistä.  Tähän mennessä ei ole ensilumikaan vielä satanut.  

Pihlaja ei marjoja tehnyt näillä nurkilla.  Tietääkö se sitä että lunta tulee paljon vai toisinpäin.  Vanhat uskomukset eivät enää pidä paikkaansa.  Ajanlasku on vielä mallillaan ja joulu tulee, kun on sen aika.

Luin Vuoden merkkipäivät (Toimittanut Jouni Kallioniemi) kirjasta, että "joulukuuta on vanhaan aikaan nimitetty talvikuuksi.  Joulukuun nimi on vakiintunut vasta, kun joulua on alettu viettää yhtenä tärkeimmistä juhlista."

Joulusta on tullut kaupallinen, jonka tarkoitus on myydä ihmisille paljon tavaroita, joita he eivät tarvitse.  Olen itsekin siihen ajoittain sortunut.










Syysluonto voi olla kauniskin

 Syksy, metsä ja luonto yleensä voi näyttää sateisena ja sumuisena päivänä ankealta ja vastaan työntävältä.  Jos sen antaa vaikuttaa sillä tavalla.  Minä koitan kulkiessani kuvitella metsän salaperäiseksi alueeksi, mikä kätkee sisälleen paljon elämää vaikka sitä ei näy.  Onhan siellä kaikki Suomeen jäävät linnut ja muitakin eläimiä.  Hirviäkin siellä on ilmeisesti paljon, koska yksikin metsästysseura ampui viikossa puolet kaatoluvistaan.  Ne ovat syvällä metsissä.  Täältä löytyivät aiemmin suppilovahverot.  Nyt niitä en havitellut, ihmettelin vain luontoa.



Kuusimetsät ovat minusta kaikkein kiehtovampia.  Ne ovat sammaleisia, joissa sienet viihtyvät.  Kuivia mäntykankaita riittää täälläkin.  Niissä kasvavat marjat paremmin.  Joku oli laahannut ylimääräisen puutarhatuolin metsään.  Siinä voi kenties hetken istahtaa puuhien lomassa.



Autiotalon ikkunassa vielä pitsiverhot kätkevät sisänäkymän.  Muovikukkaset ovat kestäviä.  On jotenkin hellyttävää, että haluaa säilyttää oman kotitalonsa hengissä.  Vaikka se vähitellen vajoaa ja hajoaa. Maaseudulla eivät tontit ole niin haluttuja, että ne voisi tuosta vain myydä muille.





Kotipihassa voi sitten seurata talitinttien elämää.  Ne käyvät ahkerasti pötköllä syömässä.  Vähän sitä verottavat isommat linnut, tikka ja harakat.  Lintulautaa ei enää laiteta, se houkuttelee muitakin syöjiä, hiiriä ja rottia, varsinkin kaupunkipihoissa.  Ei tämä syysaika niin kamalaa ole, kun sen vain ottaa vastaan oikealla asenteella.





Lokakuun ajatuksia ja vähän tekojakin

Toivottavasti sää pysyy näin kauniina, mitä se on nyt.  Aurinko paistaa ja aaamulla oli pieni pakkanen.  Ei paremmasta väliä.  Se on silti turha toive.  Säätiedotus lupaa loppuviikoksi ainakin pilvistä jos ei sateita suorastaan.  Ei se silti oikeastaan haittaa, haravoinnit on suoritettu ja muutkin syystyöt.  Tulppaanit istutettu.  Joten antaa vaan tulla sadetta ja kylmiä säitä.  Kahta sorttia istutin, punaisia molemmat.


https://www.foreca.fi/

Vielä ei ole ensimmäistä räntäsadetta tullut, mutta havut on laitettu hautausmaalle ja kukkapenkkiin.  Kyllä ne samat työt ja ajatukset ovat joka syksy edessä.  Tämä sivu on kirjastani Lyhyttavaraa.

Auton laitoin talveksi seisontaan.  Kyllä yhdellä autolla eläkeläiset pärjää.  Tulee ehkä enemmän käveltyä ja pyöräiltyä, ihmeteltyä kaupunkiluontoa hitaammalla kulkemisella.









 

Itse tehtyä ruokaa

 Olen aina tehnyt ruokaa, mutta nyt eläkkeellä on vielä enemmän aikaa puuhastella keittiössä. Yleensä teen niin paljon ruokaa, että sitä riittää pakastettavaksikin.  Se on omaa einesruokaa.  Eineksiä ostan kaupastakin silti silloin tällöin.  Itse tehdyt ruuat ja leivonnaiset ovat omaan makuun maustettuja ja voi olla, että niistä tulee jonkun verran säästöäkin.  Tänään leivoin hiivaleipää tai satakuntalaisittain kakkoa.  Netissä on hyviä ohjeita, voi vaihdella, ei tarvitse aina tehdä samaan tapaan.


Tein vain kahden kakon taikinan.   Niistä täytyy laittaa toinen pakasteeseen.  On mukavampi syödä tuoreen oloista.  Minä syön  kaiken mikä ei ole homeista.  Lämmitän mikrossa lämpimäksi ja laitan voita päälle, ai että on hyvää.

Olen koittanut opetella uusia taitoja tai muistella vanhoja hyviä ruokia.  Kokeilin tehdä ruismarjapuuroa.  Siinä tuli vähän kaikkia kommelluksia.  Laitoin levyn pienelle ja vahdin koko ajan lähistöllä.  Olin laittanut tyhmyyksissäni kannen päälle, ylihän se tuli.  Onnneksi ei kaikki, jatkoin keittämistä.  Jatkuvasta hämmentämisestä huolimatta puuro otti pohjaan kiinni.  Sain sen vaikeuksista huolimatta valmiiksi, määrä oli pienempi kuin piti, mutta kuitenkin.








Tässä kohtaa se näytti vielä hyvältä.   Minulla on vatkaamiseen perintönä saatu, kunnossa oleva käsivatkain.  DDR on valmistusmaa, joten voi päätellä sen olevan vanha.  Hiukan kuumenee käytössä, mutta hyvin toimii.






Joistakin tavaroista ei vaan voi luopua.









Kaiken hosumisen jälkeen oli mukavaa ottaa pakasteesta itse tehtyä hernekeittoa syötäväksi.  Teen hernekeiton jauhelihasta, joka on tietysti itse jauhettua.  En pidä isoista möykyistä sopassa.



Kaunis syyspäivä

 Kaunis syyspäivä houkuttelee puuhailemaan ulkona.  Vähän kasvien suojausta ja paljon haravointia.  Mökki on puiden ympäröimällä tontilla ja pihassakin on puita, joten lehtiä on paljon.  Tähän mennessä on viety neljä peräkärryllistä lehtiä metsään (omaan). Vielä olisi viimeiset, jotka vielä sinnittelevät puissa.  Suppilovahveroita on kerätty pari kopallista ja vielä aion mennä.  Suppiloilla taitaa olla yhtä hyvä vuosi, kuin keltavahveroilla.

Kaunis ruska antaa silmäniloa vielä jonkun aikaa.  Juhannusruusu ilahduttaa sekä kesällä, että syksyllä


Pähkinäpensas ja kirsikkapensas kiedottiin verkkoon.  Jospa ne tänä talvena saisivat olla rauhassa.  Vaikka emme juurikaan näe eläimiä niin niitä on.  Ajattelen silloin tällöin, että ne tarkkailevat meitä metsästä ja kun silmä välttää tai lähdemme pois, niin rusakot, kauriit ja hirvet ryntäävät sankoin joukoin syömään kaiken elävän ja syöntikelpoisen.
Ei ole mukavaa, kun kasvattaa kalliita taimia, niin joku tulee ja syö suuhunsa.  Ne ovat julmempia kuin verottaja, joka edes jotain jättää jäljelle.








Maaseudulla on aina osattu varautua talveen.  Heiniä säilötään lehmille, puita on hakattu jo edellisenä vuotena lämmityksen takaamiseksi.  En tiedä onko maaeudulla yhtään taloa missä ei olisi puulämmitystä vaikka toisena vaihtoehtona.  Kaupungissa niitä on.  On sellaisiakin asuntoja, ettei ole käytetty uunia vaikka sellainen olisi.  Nyt sen näkee mitä hyötyä on puilla lämmittämisestä.  Täällä mökillä ei ole muuta lämmitystä.  


Aurinko ei enää kovin korkealle nouse, mutta lämmittää vielä jonkun verran. 






Kevät kutkuttaa

  Kevät alkaa kutkuttaa takaraivossa.  Suunnittelua, arviointia ja vähän ostettunakin.  Sitähän tämä harrastelijan touhu on talvella.  Kohta...