Siirry pääsisältöön

Syysluonto voi olla kauniskin

 Syksy, metsä ja luonto yleensä voi näyttää sateisena ja sumuisena päivänä ankealta ja vastaan työntävältä.  Jos sen antaa vaikuttaa sillä tavalla.  Minä koitan kulkiessani kuvitella metsän salaperäiseksi alueeksi, mikä kätkee sisälleen paljon elämää vaikka sitä ei näy.  Onhan siellä kaikki Suomeen jäävät linnut ja muitakin eläimiä.  Hirviäkin siellä on ilmeisesti paljon, koska yksikin metsästysseura ampui viikossa puolet kaatoluvistaan.  Ne ovat syvällä metsissä.  Täältä löytyivät aiemmin suppilovahverot.  Nyt niitä en havitellut, ihmettelin vain luontoa.



Kuusimetsät ovat minusta kaikkein kiehtovampia.  Ne ovat sammaleisia, joissa sienet viihtyvät.  Kuivia mäntykankaita riittää täälläkin.  Niissä kasvavat marjat paremmin.  Joku oli laahannut ylimääräisen puutarhatuolin metsään.  Siinä voi kenties hetken istahtaa puuhien lomassa.



Autiotalon ikkunassa vielä pitsiverhot kätkevät sisänäkymän.  Muovikukkaset ovat kestäviä.  On jotenkin hellyttävää, että haluaa säilyttää oman kotitalonsa hengissä.  Vaikka se vähitellen vajoaa ja hajoaa. Maaseudulla eivät tontit ole niin haluttuja, että ne voisi tuosta vain myydä muille.





Kotipihassa voi sitten seurata talitinttien elämää.  Ne käyvät ahkerasti pötköllä syömässä.  Vähän sitä verottavat isommat linnut, tikka ja harakat.  Lintulautaa ei enää laiteta, se houkuttelee muitakin syöjiä, hiiriä ja rottia, varsinkin kaupunkipihoissa.  Ei tämä syysaika niin kamalaa ole, kun sen vain ottaa vastaan oikealla asenteella.





Kommentit

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Raparperin jako

  Raparperini voi tänä vuonna huonommin, kuin muina vuosina.  En varmasti tiedä mikä on syynä.  Kevät ja alkukesä olivat kyllä kuivia ja liian lämmintähän takapihallani on.  Kaivoin raparperin ylös ja isonsin kuoppaa.  Lisää vahvaa multaa sain kasvihuoneesta, mistä poistin pensastomaatin.  Se oli tehnyt tomaatteja minkä oli jaksanut.  Siitä sain lannoitettua multaa.   Raparperissä oli kyllä paksut juuret, joten sekään ei voinut olla syynä huonoon satoon.  Raparperi lähtee kasvuun pienestäkin juuren palasta.  Laitoin vielä  ojan puolelle kiviä, ettei kaikki vesi ei valu pois. Paikka on kovin aurinkoinen, raparperi pitää puolivarjosta, muuta mahdollisuutta ei ollut. Tässä on alkutilanne.  Olen siitä paksumpia käyttänyt, ei se ihan näin tyhjä ollut koko kesää.  Ehkä puolet paksumpia olivat käytetyt raparperit. Lapio ja haravat käyttöön niin hyvä tulee.  Ensi kesänä sitten nähdään mitä tuli tehtyä.   Takapihan kunnostushomma jää välillä vähiin, kun mökkipiha vaatii enemmän kesällä.  Kaikke