Siirry pääsisältöön

Maltillinen joulu

 Ensimmäinen jouluun viittaava koriste on nostettu esille.  Laitoin vanhat palkintopokaalit kynttilänjaloiksi.  En ole varma miten ne kestävät kuumuutta ja aika heppoisia ne ovat.  Ainakaan niitä ei voi jättää vahtimatta.  Hiekkaa laitoin sisälle ja tarrat pohjiin.  Parin viikon päästä on pikkujoulu ja silloin aion kokeilla mitä tapahtuu.  En ole jouluhurjastelija ja joulu aloitetaan mielestäni varsinkin kaupoissa liian aikaisin, mutta jollain lailla haluan joulun näkyvän kotonani.


Kausivaloja laitetaan vähän ja muutama joulukoriste, jotka ovat vuosikymmenet olleet samoja.  Ei jouluun tarvita muuta, kuin hyvä ruoka ja parempi mieli, kuten mainoksessakin sanotaan.  Joulun ei tarvitse olla räyhäkästä varustelua.


Marraskuun kaktus alkoi kukintansa.  Se tosin on kukkinut muinakin aikoina, joten siitäkään ei voi olla varma mikä aika on kyseessä.  Tänä vuonna en taida ostaa amaryllistä.  Joku muu pieni kukkiva kukka voisi tulla kysymykseen, ehkä tulilatva.  Jouluna voi käyttää harkintaa siitä, mikä on tärkeää itselle.  Ketään muuta ei tarvitse miellyttää.  

Lahjojen osto on myös asia, jota olen miettinyt.  Mitä järkeä on viedä tutuille samat asiat kuin saa itse.  Pienet lahjat perillisille on ihan ok.




Lunta aina odotetaan jouluksi.  Lumen tulo Satakuntaan on ollut jo monta vuotta vähäistä.  Tähän mennessä ei ole ensilumikaan vielä satanut.  

Pihlaja ei marjoja tehnyt näillä nurkilla.  Tietääkö se sitä että lunta tulee paljon vai toisinpäin.  Vanhat uskomukset eivät enää pidä paikkaansa.  Ajanlasku on vielä mallillaan ja joulu tulee, kun on sen aika.

Luin Vuoden merkkipäivät (Toimittanut Jouni Kallioniemi) kirjasta, että "joulukuuta on vanhaan aikaan nimitetty talvikuuksi.  Joulukuun nimi on vakiintunut vasta, kun joulua on alettu viettää yhtenä tärkeimmistä juhlista."

Joulusta on tullut kaupallinen, jonka tarkoitus on myydä ihmisille paljon tavaroita, joita he eivät tarvitse.  Olen itsekin siihen ajoittain sortunut.










Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Leivinlauta käyttöön

  Keittiössäni ei ole valmiiksi leivinlautaa niin kuin monella muulla.  Olen aina sitä vähän kaivannut, kun tilaakin on aika vähän, pöytä pitää tyhjentää muusta kamasta.  Nyt sen sain.  Katselin ensin tarjontaa netissä.  Eivät ne kovin kalliita olleet, 40-50 € halvimmat.  Meillä  se tehtiin sitten kotona koivuvanerista.  Levy maksoi Puuilossa 24 €.  Toki se oli liian iso.  Puolet sahattiin pois jotain myöhempää käyttöä varten.  Leivinlaudan hyvä koko on 60cm*80 cm  Reunoiksi ostettiin Prisma raudasta lista. Erikeperiä ja pieniä nauloja.  Tekoon meni mieheltä runsas tunti.   Tänään otin sen ensimmäistä kertaa kayttöön.  Hyvältä ajatukselta sen tekeminen tuntuisi olevan.  Jauhot vain laudalle ja leipomaan.  Tein nyt rahkavoitaikinan ja pyöräytin siitä hyrriä. Säilytyksen paikkaa mietin kotvan aikaa.  Ei se kovin paljon tilaa vie vaatekaapissa seinän vieressä.   Kinkku ja jauhelihatäytteisiä hyrrät ovat, rasvaisia ja ravitsevia.  Kovin montaa ei peräkkäin kannata syödä jos pelkää lihomist

Pyhäniemen lomakylä ja Ruovesi

  Vaikka kuinka kaunista olisi niin pihan kiertäminen välillä tuntuu tympäisevän ja on pakko lähteä katselemaan muualle.  Tällä kertaa  teimme päiväretken Pyhäniemen ja Ruoveden seuduille.  Viileässä autossa oli mukavampaa, kuin helteessä oleminen.  Pyhäniemi on Kihniössä oleva mökkialue.  Kiertelimme rannalla ja voi olla, että joskus suuntaamme lomailemaan sinne.  Hiekkaranta mäntymetsikössä näyttä upealta. Hirsimökit eivät kaikki ole ihan rannassa, eivät kuitenkaan kovin kaukana.  Lenkkeilykin onnistuisi mukavan näköisillä poluilla.  Palveluita ja muita ajanviettotapoja näkyi olevan kaikenikäisille. Vaikka kaikki löytyy netistä niin on erilaista nähdä kaikki paikan päällä.  Miten kaikki toimii ja onko likaista.  Täällä tuntui näin yhtäkkiseltään mukavan oloiselta. Viivähdimme kahvikupposen verran ja ihailimme rantamaisemaa.  Mielenkiinnosta katsoin kotona netistä hintoja.  100€ pienmmät mökit ja 140€ isommat yöltä.  Lemmikkieläimen saa ottaa mukaan ja siitä menee 35€.  Jatkoimme matk

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.