Puutarhapolun varrelta

Maaseutu kutsui  pääsiäiseksi mökille ja ajellessani ensimmäinen tuoksahdus maaseutua tuli jo autoon sisäälle.  Puusaunan lämmityksen tuoksu, tunnistettava, tuo mieleen kesäillan, lapsuuden saunamatkat.  Jostain syystä mieleen tulee koivuvihta, vaikka on aikainen kevät, eikä koivuissa ole lehden lehteä.  Tuoksu on niin ainutkertaisen tuttu ja turvallinen. Tuoksumuisti on erilainen, kuin muut muistamiset.  Se tuo mieleen tunnelmat ja ihmiset, jotka siihen liittyvät.  Voi olla, kun lapsuudesta on jäänyt joku tuoksu mieleen, sitä ei syrjäytä jälkeenpäin nuuhkaistut tuoksut, vaikka tilanne olisi sama.   Maaseudulla on aina rauhallisempaa, kuin kaupungissa.  Nyt tilanteen takia on vielä rauhallisempaa.  Ei näkynyt ihmisistä vilahdustakaan, kun kävin kävelemässä metsätiellä.  Juuri sataneessa lumessa näkyi vain pienten eläinten jälkiä, omien jälkieni lisäksi.  Lumi suli iltapäivään mennessä.     Onko tämä sitten takatalvea vai e...

Törmään usein ilmiöön jossa hajut tuovat mieleeni aina saman näkymän.  Eräs saippua, jota käytimme lapsuudessa, tuo aina mieleeni puuvannan, korkeat saunanlauteet ja mustan kiukaan.  Muistot ovat mukavia tuulahduksia menneestä.  Tillintuoksu tuo mieleeni loppukesän maalla.  Aamu on aurinkoinen ja kasvimaa parhaassa kasvussa.   Joen tuoksu tuo mieleen uinnit pyykkilaiturin ympärillä.  Ensin opettelut käsipohjaa ja lopulta laiturin ympäri.  Mitä olisi elämä ilman tuoksuja.    Kesän tuoksut ovat tietenkin voimakkaampia, mutta pakkasilmallakin voi haistella luonnon tuoksuja.  Savun haju puulämmityksessä tuo turvallisen tunteen.  Kaikki hajut eivät ole mukavia.  Pakokaasu lähes tukahduttaa hengityksen.  Monet ihmiset eivät kestä lainkaan hajuja, ei hyviä, eikä huonoja.    Kukkien tuoksut ovat, kauniin ulkomuodon lisäksi, hienoja muistojen tuojia.