Syksyn löytöjä mökkireissulla.

 Vähän näytti sää hankalalta, kun suunnistettiin mökille.  Sadetta, pilviä ja yöllä kylmää.  Oli pakko laittaa uuniin yksi pesällinen ensimmäiseksi.  Tietysti hellassa poltettiin joka päivä muutama pesällinen.  Laitettiin ruokaakin hellalla siinä samalla.  Tuli sähkön säästöäkin.  Pilvisenä ja sateisena päivänä luonto näyttää luotaan työntävältä.  Heti, kun aurinko pilkahtaa kaikki näyttää niin kauniilta.  Koivut alkavat kellastua ja pensaat punertua.  Ihan vielä ei ruska ole näyttänyt kaikkea voimaansa.  Jotkut kasvit ovat paremman värisiä kuin toiset.  Koivu teki vielä kantoonkin hienon käävän.  Kuvioita on kuin paremmassakin taiteessa.



Yksi pensaista on kuin keltaista röyhelöä.  Vähän aikaa se sai loistaa keltaisena, ennen kuin se katkaistiin pois.Muutenkin tehtiin hiukan syystöitä, kun ei täällä jatkuvasti olla.  Lehtiä ei viitsitty vielä haravoida, kun niitä on vielä miljoonittain puissa.





Kärpässieni oli valinnut kasvupaikaseen pensaan alustan.  Miten näin herkullisen näköinen sieni voi olla myrkyllinen.


Sienikausi on vähän hiipumassa.  Vielä vähän löysin kantarelleja ja suppilovahveroita.  Suppikset olivat vasta aloittaneet kasvunsa ja niitä löytää seuraavalla sienestyskerralla. Joskus joulukuussakin, joten toivoa on.
Tikkakin oli lempipuuhassaan, hakkaamassa itselleen ruokakoloa.  Se on saanut vanhan tolpan ihan loville. Tikkoja asustelee mökin pihapiirissa aika monta.  Yrittävät hakata linnunpönttöjen aukkojakin suuremmaksi.  Niihin on laitettu pellinpalat, joten turhaa työtä tikkakin joskus tekee.  




Lankoskikin oli saanut vähän vettä lisää.


Syksy on hienoa aikaa

 Syyskuu mennä jollottaa jo puolivälissä.   Kesä on ollut mukava ja lämmin.  Toisina päivinä vähän liiankin lämmin.  Syystyöt puutarhassa ja mielessä pukkaavat päälle.  On käännettävä katse myöhäisyksyyn.  Paljon en ole vielä tehnyt, kun syksy on ollut niin  lämmin.  Olen miettinyt itse istuttamieni pelargonioiden talvettamista.  Kenties ne säilyisivät jonkun aikaa lämmittämättömässä ulkovarastossa. Tietysti, jos ei tule kovia pakkasia aikaisin.  Siitä sitten siirtäisin ne sisälle.  Paikka on vielä arvoitus.  En vain haluaisi niitä heittää pois, ennen kuin olen tehnyt niiden eteen sen minkä voin.  Miksi kukaan ei ole kehittänyt bisnesideaa kukkien säilytyksestä kellarittomille?


Säilömisessä on ollut puuhaa ja sienien poimimisessa.  Olen kerännyt arviolta parikymmentä kiloa vahveroita.  En tietysti kaikkea itselleni.  En myyntiin. Vielä olisi käytävä suppilovahverot metsästä pois.  Metsässä kuljeksiminen antaa enemmän kuin vie.

Auringonlaskukin oli eilen niin säväyttävä, että oli pakko mennä takapihalle kuvaamaan.  Pientä haikeutta syksy tuo mieleen, kesä on ohi ja kylmät säät ovat edessä.  Ja mitä vielä, ei muuta kuin positiivisuutta peliin.  Postissa on tulossa tulppaanin sipuleita.  Niiden istuttaminen antaa toivoa tulevasta.  

Ruskasta toivoisin tulevan näyttävän ja värikkään.  Toisinaan se on upeampi, kuin konsanaan Lapissa.  Värikkyys auttaa ihmisiä kestämään syksyn ja saattelee kaikki lumenhohtoiseen maisemaan.

Minua auttaa alakuloisissa päivissä kirjat, kirjoittaminen, kissa ja kuvaaminen.  Onneksi harmaiden mielialojen päiviä  on harvoin.








Kevät kutkuttaa

  Kevät alkaa kutkuttaa takaraivossa.  Suunnittelua, arviointia ja vähän ostettunakin.  Sitähän tämä harrastelijan touhu on talvella.  Kohta...