Syksy on hienoa aikaa

 Syyskuu mennä jollottaa jo puolivälissä.   Kesä on ollut mukava ja lämmin.  Toisina päivinä vähän liiankin lämmin.  Syystyöt puutarhassa ja mielessä pukkaavat päälle.  On käännettävä katse myöhäisyksyyn.  Paljon en ole vielä tehnyt, kun syksy on ollut niin  lämmin.  Olen miettinyt itse istuttamieni pelargonioiden talvettamista.  Kenties ne säilyisivät jonkun aikaa lämmittämättömässä ulkovarastossa. Tietysti, jos ei tule kovia pakkasia aikaisin.  Siitä sitten siirtäisin ne sisälle.  Paikka on vielä arvoitus.  En vain haluaisi niitä heittää pois, ennen kuin olen tehnyt niiden eteen sen minkä voin.  Miksi kukaan ei ole kehittänyt bisnesideaa kukkien säilytyksestä kellarittomille?


Säilömisessä on ollut puuhaa ja sienien poimimisessa.  Olen kerännyt arviolta parikymmentä kiloa vahveroita.  En tietysti kaikkea itselleni.  En myyntiin. Vielä olisi käytävä suppilovahverot metsästä pois.  Metsässä kuljeksiminen antaa enemmän kuin vie.

Auringonlaskukin oli eilen niin säväyttävä, että oli pakko mennä takapihalle kuvaamaan.  Pientä haikeutta syksy tuo mieleen, kesä on ohi ja kylmät säät ovat edessä.  Ja mitä vielä, ei muuta kuin positiivisuutta peliin.  Postissa on tulossa tulppaanin sipuleita.  Niiden istuttaminen antaa toivoa tulevasta.  

Ruskasta toivoisin tulevan näyttävän ja värikkään.  Toisinaan se on upeampi, kuin konsanaan Lapissa.  Värikkyys auttaa ihmisiä kestämään syksyn ja saattelee kaikki lumenhohtoiseen maisemaan.

Minua auttaa alakuloisissa päivissä kirjat, kirjoittaminen, kissa ja kuvaaminen.  Onneksi harmaiden mielialojen päiviä  on harvoin.








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Ajatuksia ja runoja keväästä ja puutarhasta.

Syksyn löytöjä mökkireissulla.