Hopeaköynnös

Ulkokausikaan ei ole vielä ohi, mutta katse kääntyy jo hiukan sisäkukkasten puoleen. Nekin ovat voineet hyvin, kiitos keväisen multien vaihdon ja vähän kukkapurkkienkin. Pientä lannoitusta olen antanut kastelun yhteydessä. Ainakin Hopeaköynnös on viihtynyt. Se onkin tutkimani mukaan helpoimpia kasveja kasvattaa. Se ottaa jo kohta lattiaan kiinni vaikka on aika korkealla. Tiedä sitten mitä sen kanssa tekisin. Antaisiko talven kasvaa ja katkaisisi vasta keväällä. Nämä on näitä ammattitaidottoman harrastelijan pohdintoja.

Olen sitä jo kiertänyt hyllyn pystypuiden ympäri moneen kertaan. Ei se siitä ole huonoa tykännyt. Ehkä olisi vielä enemmän voinut kietoa.

Se on kuitenkin jossain kohtaa lyhennettävä, että sen saisi pysymään hyvänä. En tiedä kuinka hyvin sille riittää kosteutta. Kasvi on altakasteluruukussa, joten ainakin multa on kosteaa. Riittääkö kosteutta viimeiseen kukan latvahännänpäähän. Kai sen sitten huomaa jos kasvi alkaa näyttää kuivalta.

Kiersin sitä jo koristeena olevien kivien ympäri. Hopeaköynnöksellä ei ole onneksi kiinnitysväkäsiä, niin kuin joillakin köynnöksillä. Ne vievät tapetinkin mennessään, kun niitä repii irti.

Puutarhassa lentelee nyt perhosia viimeisiä kukkia imemässä. Niitä saa ihailla vielä jonkun aikaa. Tämä perhonen näyttää ottaneen jo karvatakin päälleen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä. Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja. Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin. Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä. Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan. Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön. Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua. Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle. Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle. Siihen minun taitoni eivät riitä. Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikai...

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän my...

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista