Siirry pääsisältöön

Kakkoja uuniin ja muita leivonnaisia


Olen tällä hetkellä kiinnostunut leivonnasta.  Se on hauskaa ja ehkä siinä säästää muutaman euron jos ei mikään mene pieleen ja kaikki tulee syötyä.  Taikinasta haluan tehdä ison, jotta ei heti tarvitse samanlaista uudestaan.  Satakuntalaista kakkoa kokeilin ensimmäistä kertaa ja yllätyin itsekin, kuinka hyvin se onnistui.  Koitin muistutella itselleni, että tärkein asia on nostatus ja taikinan hyvä vaivaaminen.  Reseptin löysin netistä.  

Tänään tein  litran pullataikinan ja tein monenlaisia pullia.  Mahtavatko mahtua pakastimeen, siellä kun on pakastettuna mansikoita ja mustikoita sekä niitä kakkoja vielä pari jäljellä.  Sekä paljon muuta.


Olen leiponut paljon kakkuja ja piirakoita.  Taikinan vaivaaminen käsin on välillä mielenkiintoisempaa.  Se on, kuin käsien laittaminen multaan.  Voi sommitella leipomuksista oman taidon mukaan kaikenlaisia. 

En piirakoiden ja kakkujen tekemistä ole lopettanut.  Juuri muutama päivä sitten tein poimituista kantarelleista herkullista piirakkaa, samalla isännälle kinkkupiirakkaa, hän kun ei sieniä suuhunsa laita.  

Uuni vie sähköä aika tavalla, mutta ajattelen niin, ettei tarvitse ainakaan pullan tai leivän takia lähteä kauppaan.  Minulla kun on paha tapa sortua heräteostoihin, se onkin sitten aivan toinen juttu.


Vahveroita olen kerännyt pari korillista ja pakastanut suurimman osan omassa liemessä ensin keitettyinä.  Kokeilin myös tehdä sienipestoa.  Siitä tulikin ihan maukasta.  Sienistä ensin paistettin vedet pois, sipulin kanssa. Tuore basilika, pinjansiemenet, öljy ja suola sekä ne sienet murskattiin sauvasekoittimella.  

Laitoin syömättä jääneen kastikkeen pakastimeen.  En tiedä vielä muuttuuko maku.







Näin syyskesällä alkaa mieli suuntautua kotiin ja siellä kaikenlaiseen tekemiseen.  Leipominen on yksi josta on jotain hyötyäkin.  Yksi leipomista helpottava asia on vielä hankkimatta.  Leivinlauta on harkinnassa.  Joko ostan sen tai se tehdään minulle.  Meillä sitä ei ole keittiöön kuuluvana kalusteena.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Orkidea veteen kasvamaan

  Olen kuullut, että orkideat ovat vaikeita kasvatettavia, enkä ole uskaltautunut edes kokeilemaan.  Nyt rohkaistuin, kun näin muidenkin kokeilleen kasvatusta pelkällä vedellä.  Jos ei muuta niin toivottavasti siitä tulee ainakin pitkäaikainen leikkokukka. Instagramissa ihastuttava Kiti Kokkonen antoi ohjeita kuvien kera ja eräästä blogisivusta sain myös ohjeita.   https://paratiisikoti.blogspot.com/2022/04/varpaat-vedessa-perhosorkidean.html Olisi kenties pitänyt alkaa kokeilu pienemmästä kukasta, mutta tämä sattui olemaan ainoa laji kaupassa tällä kertaa.  Hetihän sitä piti päästä kokeileman. Ohjeiden mukaan kaikki multa piti poistaa juurista. Ensin poistin multaa käsin varovasti ja huonoimmat juuret katkaisin.   Koitin poistaa kaikki mullat.  Se oli hankalin osuus. Huuhtelin vielä suihkulla kaikki mikä irtosi.   Juuret ovat ilmajuuria.  Ne voivat olla näkyvissä vaikka orkidea olisi mullassakin.  Nyt ne vain laitetaan ilman m...

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä.  Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja.  Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin.  Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä.  Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan.  Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön.  Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua.  Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle.  Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle.  Siihen minun taitoni eivät riitä.  Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikai...