Siirry pääsisältöön

Kakkoja uuniin ja muita leivonnaisia


Olen tällä hetkellä kiinnostunut leivonnasta.  Se on hauskaa ja ehkä siinä säästää muutaman euron jos ei mikään mene pieleen ja kaikki tulee syötyä.  Taikinasta haluan tehdä ison, jotta ei heti tarvitse samanlaista uudestaan.  Satakuntalaista kakkoa kokeilin ensimmäistä kertaa ja yllätyin itsekin, kuinka hyvin se onnistui.  Koitin muistutella itselleni, että tärkein asia on nostatus ja taikinan hyvä vaivaaminen.  Reseptin löysin netistä.  

Tänään tein  litran pullataikinan ja tein monenlaisia pullia.  Mahtavatko mahtua pakastimeen, siellä kun on pakastettuna mansikoita ja mustikoita sekä niitä kakkoja vielä pari jäljellä.  Sekä paljon muuta.


Olen leiponut paljon kakkuja ja piirakoita.  Taikinan vaivaaminen käsin on välillä mielenkiintoisempaa.  Se on, kuin käsien laittaminen multaan.  Voi sommitella leipomuksista oman taidon mukaan kaikenlaisia. 

En piirakoiden ja kakkujen tekemistä ole lopettanut.  Juuri muutama päivä sitten tein poimituista kantarelleista herkullista piirakkaa, samalla isännälle kinkkupiirakkaa, hän kun ei sieniä suuhunsa laita.  

Uuni vie sähköä aika tavalla, mutta ajattelen niin, ettei tarvitse ainakaan pullan tai leivän takia lähteä kauppaan.  Minulla kun on paha tapa sortua heräteostoihin, se onkin sitten aivan toinen juttu.


Vahveroita olen kerännyt pari korillista ja pakastanut suurimman osan omassa liemessä ensin keitettyinä.  Kokeilin myös tehdä sienipestoa.  Siitä tulikin ihan maukasta.  Sienistä ensin paistettin vedet pois, sipulin kanssa. Tuore basilika, pinjansiemenet, öljy ja suola sekä ne sienet murskattiin sauvasekoittimella.  

Laitoin syömättä jääneen kastikkeen pakastimeen.  En tiedä vielä muuttuuko maku.







Näin syyskesällä alkaa mieli suuntautua kotiin ja siellä kaikenlaiseen tekemiseen.  Leipominen on yksi josta on jotain hyötyäkin.  Yksi leipomista helpottava asia on vielä hankkimatta.  Leivinlauta on harkinnassa.  Joko ostan sen tai se tehdään minulle.  Meillä sitä ei ole keittiöön kuuluvana kalusteena.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.