Humala

Humalan kasvatus on helppoa, mutta sen oikeaan suuntaan laittaminen vaikeaa. Humalan kasvattaminen on talon miehen projekti. Sitä kasvaa sekä mökillä, että kotipihassa kaupungissa. Niihin pitää laittaa pitkät ja tukevat salot. Meilläkin on n. 5-8 metriset. Niistä on syksyllä välillä hankala riipiä kuivat varret pois. Ne kun pakkaavat kiertymään ja kaartumaan toistensa päälle. Alkuperäiset taimet on otettu naapurin pois heittämistä taimista, jotka alkoivat kasvaa asumattomalla paikalla.

Jos haluaa humalan menevän muualle kuin ylös. Niitä on vahdittava ja kierrettävä kasvamaan haluttuun suuntaan.

Yksi varsista kapuaa jo viereiseen koivuun. Humalassa on vahvat juuret, joten siihen penkkiin ei voi oikein laittaa mitään muuta. Se tukehduttaa ja kerää itselleen kaiken veden ja mullan voiman.

Onhan se komea katsella. Tässä se mahtuu kasvamaan, navetan seinustalla.

Kukkia tulee runsaasti. En ole keksinyt niille mitään käyttöä. Tässä voisi olla yksi tai kaksi vinkkiä.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/10/04/kasvaako-pihassasi-kannabiksen-lahisukulainen-nain-otat-humalan-hyotykayttoon

Tältä sivulta löytyi muutama käyttökohde, tinktuuraa, humalateetä ja jalkakylpyä.

Rivitalon takapihalle se alkaa olla jonkun verran liian iso kasvi. Se tunkee joka paikkaan. Jouduin siirtämään raparperin sen vierestä pois. Mielestäni se häiritsi sen kasvua.

Pyykkinarun päällä se näyttää melkein rypäletertulta. Sitä voi katkoa ja repiä miten vaan, se ei ole moksiskaan. Kasvu taitaa vain kiihtyä. En ehkä enää haluaisi sitä näin pieneen pihaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikainen homma ollut. Siihen oli vain ryhdyttävä. Seuraava työ oli klapien pinoaminen. Ei siihen

Tuoksukurjenpolvi

Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi. Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä. Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu. Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä. Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa. Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa. On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen. Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa. Muuten olen siihen tyytyväinen. Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin. Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain. Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista