Mökin kukkasten kuvaamista

Kauniina päivinä katse lepää kukkasissa ja muussakin ympäristössä. Tällä hetkellä monet kesäkukat ovat kauneimmillaan. Ne hehkuvat monissa eri väreissä. Monet aurinkoiset päivät ovat saaneet kukat kestämään. Tosin eilen illalla täällä oli aikamoinen ukkosrintama (17.8) Onneksi ihan kauheasti ei satanut ja lyönyt kukkia maahan.

Olen jossain välissä istuttanut näin komeita liljoja. Ne eivät viime kesänä kukkineet, joten luulen niiden istutetun edellisen vuoden syksyllä, joten luulin niiden istutuksen menneen mönkään.

Iloisia yllätyksiä siis sattuu. Lumipallohortensia teki muhkeita kukkia.

Samettikukkaset istutin siemenistä ja ne kukkivat nyt vasta. Toivottavasti pitkälle syksyyn.

Kultapallot kasvoivat pidemmiksi tänä kesänä. Sain katsoa niiden kukintoja ylöspäin. Niitä on pakko tukea vaikka niiden varret aika vankkoja ovatkin.

Mökki on aina mielessä, kun olen kotona ja toisin päin. Onnellisia ovat he, ketkä asuvat kotona, joka on samalla mökki.

Mökillä sielu lepää ja mieli vahvistuu. Rauhallinen ympäristö saa ajatuksen lentämään ja kunto kohoaa, kun tekee pihatöitä.

Kaivoin taas kuopan yhdelle kukkaselle kuivaan maahan. Istutin ulkomuratin maahan ja toivon sen pärjäävän. En tiedä kuinka hyvin se talvehtii, mutta se nähtäneen ensi keväänä.

Vanha pieni mökinkuvatus, joka joskus oli grillin päällä suojana säitä vastaan ja nyt on polun vierellä. Siihen seinustalle muratin sijoitin. Olen nähnyt isojakin muratteja. En tiedä onko tämä sellainen.

Nyt vasta isommat perhoset ovat lennossa. Sain kuvattua Neitoperhon kukassa. Se o kaunis eläin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi. Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä. Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu. Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä. Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa. Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa. On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen. Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa. Muuten olen siihen tyytyväinen. Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin. Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain. Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikainen homma ollut. Siihen oli vain ryhdyttävä. Seuraava työ oli klapien pinoaminen. Ei siihen

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista