Säilönnässä mustikka

Pariin vuoteen ei ole ollut tarpeeksi mustikoita hillon tekoon.  Tokihan marjoja on voinut ostaa, mutta se ei sovi ajattelu - ja toimintatapoihini.  Halvemmaksi se tulee, kun itse poimii mustikat hilloon.  Jos 5 litraa mustikoita keittää hilloksi, niin se on jo hyvä määrä talveksi.  Vähän enemmän keitin.  Uhkasi jo purkit loppua.

Tein yhden kerran sen virheen, että keitin ne tavallisen sokerin kanssa, pelkkää lientähän siitä tuli.  Olisi pitänyt keittää niin kauan, että neste olisi vähän haihtunut.  Nyt keitin hillosokerilla.  Hillosta tulee jo niin tanakkaa, että sitä voi laittaa kääretorttuunki, eikä se imeydy tortun sisälle.  Tietysti hilloa voi jämäköittää perunajauhoilla, kuten itse teen pakastemustikoiden kanssa.  Mustikka on metsän lahja ihmisille.

Marjayrityksillä on vähän hätä kädessä jos eivät saa thaimaalaisia marjanpoimijoita.  Nyt olisi suomalaisilla hyvät apajat itse lähteä metsään.  Mitään kevyttä työtä se ei ole.  En yhtään kadehdi niitä jotka poimivat myös myytäväksi.  Kyllä siinä saa lujan päivätyön tehdä.  Jos sattuu vielä lämmin päivä, kuten minulla.

Mustikka on terveysarvoltaan hyvää tasoa.  Omassa makuaistimuksessa se jää silti toiseksi villivadelmalle.    Vadelmat syön sellaisenaan tai jugurtin kanssa, vadelmahillo häviää taas sitten mustikkahillolle.  

Marjanpoiminnan lomassa ihailin nelivyöjäärää, joka huilasi vesitynnyrin pinnalla.  En ihan heti nimeä tiennyt, piti tiedustella.

Nelivyöjäärä

Vadelmat eivät ole täälläpäin vielä kypsyneet.  Se on hyvä säilönnän kannalta, että marjat kypsyvät eri aikaan.  Järjestyksessä: mansikka, mustikka, vadelmat ja puolukka.  Viinimarjat ja omenat jossain väleissä.

Tänä vuonna en keitä mehua ollenkaan.  Viinimarjapensaat antavat satoa niukasti.  Pensaat ovat jo niin vanhoja, että ne pitäisi uusia.  En ole istuttanut yhtään punaista viinimarjapensaasta.  Nämä mökillä olevat ovat 50-70 vuotta vanhoja ja vielä aika köyhässä maassa.  Kenties ne olisi syytä uusia.

Puutarhassa tapahtuu koko ajan.  Istutin tomaatintaimen taivasalle ja terttuja alkoi ilmestyä.  Tiedä sitten ehtivätkö kypsäksi.

 Iloinen yllätys oli siemenistä istutettu pioniunikko.  Kukat ovat monenvärisiä ja kauniita.  Terälehdet eivät pysy kauaa vaan paljastavat unikkomökkylän.

Marjastusta

Kaikki marjat eivät ole syötäviä vaikka ovat kauniita ja punaisia.  Ihmettelin kävelylenkillä, mitkä kauniin punaiset marjat pilkottavat pensaiden keskellä.  En ole niitä aiemmin nähnyt ja minua valistettiin, että kasvi on näsiä, jonka marjat ovat myrkyllisiä.

 

 

Kauniina terttuina marjat ovat herkullisen näköisiä.  Niitä eivät syö eläimetkään.  Mikä tarkoitus niilläkin on?  Marjoja riittää nyt kyllä muutenkin.  Mustikkaa on metsät täynnä.  Herukoiden poimintaan pitäisi seuraavaksi ryhtyä.  Tänä vuonna en keitä kuin tarpeen mukaan.  Ei ole mitään mieltä tuhlata sokeria.  Seuraavana vuonna sitten lisää.

 

Metsävadelmiakin pitäisi olla hyvin kun on ollut tarpeeksi kosteaa.  Vadelmat ovat mukavia noukittavia, kun pensaat ovat korkeita, eikä tarvitse kontillaan olla. 

 

Omista mansikkapensaista olen saanut pakastimen täytettä.  Viime vuonna istutetut taimet antoivat mukavasti satoa.  12 taimea istutin ja näin ensimmäisenä vuonna tuli n.6 l marjoja.  Kyllä kannatti verkottaa penkit, etteivät linnut päässeet apajille.