Puutarhapolun varrelta

 Koivut ovat vielä lehdettömiä, kevät kuitenkin etenee hurjaa vauhtia.  Tulppaanit alkavat jo nousta maanpinnalle.  Seinän vierustalla lämpimämmässä ne ovat jo isoja.  Linnut hakevat pesimäpaikkoja.  Kaikenlaisia kevään ääniä tulvii korviin joka puolelta.       Tulvavesiä on pelloilla ja joutsenet laskeutuvat niihin hakiessaan oikeaa paikkaa.  Vielä ei ole oikea aika istuttaa mitään, maa on vielä jäässä.  Sormet syhyävät istutushommiin.  On vain tyydyttävä haravaan ja siistimistyöhön.  Aloitin kevätruiskutukset ja kuorin talvisuojauksia (verkkoja ja lämpöpeitteitä)  Puksipuukin oli selvinnyt ensimmäisestä talvesta ulkona.  Toivottavasti selviää vielä kevään kuivuuden läpi ja pääsen muotoilemaan sitä johonkin muotoon.  Kevät on aina niin hienoa aikaa kun paikat ovat siistejä.  Tosin kasvun seuraaminenkin on hienoa.

Ne ovat keskusta-alueella vähissä.   Rakennukset ja rauniot ovat upeita ja historia ulottuu vuosituhansia taaksepäin.  Ennen vanhaan varmaan oli puutarhojakin ihmisten levähdyspaikoiksi.  penkkejäkin varmaan ihmisten istuskeltavaksi.  Nykyään Rooma on täynnä etenkin laumoittain turisteja, mutta myös kaikenlaista kauppiasta, kerjäläistä, taskuvarasta ja muita laitapuolen kulkijoita.  he nukkuvat kaduilla ja pysäköidyissä autoissa.   Roomassa oppii nopeaksi.  Autot kulkevat lujaa, eikä jalankulkija ole kuningas vaan pakoon juokseva jänis.  Kaikesta huolimatta Rooma on näkemisen arvoinen jo historiansa takia.