Puutarhapolun varrelta

Haluan ensin esitellä pienestä runokirjastani yhden runon.  Kirjoittaminen on yksi tavoistani käsitellä tekemisiäni ja elämää.    Kirjoittaminen on terapiaa ja ajankulua.  En tavoittele suurta yleisöä, vaikka haluankin välillä jakaa kirjoituksiani muille.   No niin, sitten pääasiaan, eli puutarhaan.  Pääsin vihdoin aloittamaan jotain pienellä takapihallani.  En laita sinne tänä kesänä kovin paljon mitään, mutta vähän sentään on pakko.  Poistin vaatekaapistani koritelineen, enkä tiennyt mihin sen laittaisin.  Korit menivät käyttöön varastoon.  Hoksasin, että voisin käyttää sitä parvekelaatikkotelineenä yrttejä ja kukkia varten.  Nyt se ei ole mikään kaunistus, mutta kun kasvit kasvavat niin ehkä se on jotenkin somempi.     Siinä ne ovat laatikoissaan siemenet.  Ylimmäisissä pensasköynnöskrassi Golden Globe, jonka toivon kasvavan ikään kuin verhoksi rumalle kehikolle.  Muissa laatikoissa on tilliä, salaattia ja pin...

Yksi puutarha, hyvä juttu, kaksi puutarhaa, vielä parempi.  Näin kuivana kesänä ei ole hyvä.  Kumpaakin pitäisi olla parin päivän viiveellä kastelemassa.  Onneksi sen verran oli järkeä, etten laittanut kesäkurpitsoita ja avomaankurkkuja mökille kasvamaan.  Perunat ja sipulit kasvavat kastelematta, ainakin jonkun verran.  Janoiset kasvit eivät pärjää paria päivää kauempaa, kun ei ole omaa suihkuttelua kummempaa kastelijaa. Kurkun varret kasvavat päivä päivältä ja kukkiakin näkyy.  Kärhö on aukaissut isot kukkansa ja loistavat auringossa.  Omenapuun vartta pitkin on hyvä kasvaa.  Perennat ovat sitkeitä, ne eivät heti kuole kuivuudessa.  Vähän pienemmiksi ne jäävät Ei pienestä puutarhasta talven varaksi ole, kesällä on mukava syödä jotain omasta puutarhasata.  Pari kyssäkaalia ja salaattikerää on ruuaksi laitettu.  Tomaatit ja kesäkurpitsat saavat vielä kasvaa ja kypsyä.   Takapihan terassilla ei ole...