Puutarhapolun varrelta

  Kaunis päivä yllytti lähtemään mökille tarkistuskäynnille.  Ei  ole montaa viikkoa viimeisestä käynnistä.  Siellä on käytävä aina silloin tällöin kurkkimassa viimeisiä tapahtumia.  Heti päästessämme viimeiselle tienpätkälle havaitsimme joutsenparven laskeutuneen pellolle huilaamaan.  Se on uljas näky, kun kymmeniä isoja lintuja lepäilee.  Muutamat olivat vielä nuorempia yksilöitä.  Ei olla ihan valmiita vielä pitempään lentoon. Muutenkin oli linnut mielessä.  Linnunruokaa oli mukana annettavaksi.  Siellä vierailee lintuja paljon enemmän kuin kaupungin ruokintapaikalla.  Kaupungissa ei voi laittaa isoja määriä, se voi herättää rottien huomion ja sitä emme halua.  Kumpikin ruokintapaikka oli jo tyhjä muutaman viikon jälkeen.  Näissä vierailevat lintujen lisäksi oravat ja isommat linnut, närhet ja tikat. Linnut pärjäävät ilman ruokintaakin, mutta se on jotenkin mukava tapa auttaa eläimiä.  Eläinten liikkeistä voi sitte...

Talvi on alkanut näyttää voimaansa ja pakkaset ovt tulleet.  Lintujen ruokinta-aika on nyt jos koskaan.  Kyllä ne ilman ihmistäkin tulevat toimeen, mutta niiden lentelyä ja syömistä on mukava seurata.  Maalla lintukirjo on isompi, ainakin meidän lintulaudoilla.  Maaseudulla löytyy hömötiaisia ja töyhtötiaisia näin alkutalvesta ainakin.  Ne ovatkin hyviä kuvattavia, kun pääsee kameran kanssa parin metrin läheisyyteen.  Ne ovat pelottomia verrattuna talitiaisiin. Ne pyrähtelevät ruuanhakuun ja taas puuhun syömään.  Taitavat kuluttaa ruuasta saamansa energian lentelyyn.  Suuri osa linnuista menehtyy talven aikana kylmään ja ruuan puutteeseen.  Tuntee olevansa jollekin hyödyksi kun jaksaa koko talven kantaa siemeniä ruokintapaikallle. Kuunsirppi tuijotteli taivaalta.  Sain sentään vielä yhden talvisen ruusukuvan.