Puutarhapolun varrelta

  Olen taas lähtemässä myymään kirpparille vanhoja kamojani.  Vaikka vielä puoli vuotta sitten pyhästi päätin, että nyt saa jäädä tämä homma.  Kirpputorihomma on jotenkin mennyt hinnoitteluhommissa liian arvokkaasti.  Kukaan sillä ei rikastu, silti yritetään laittaa kovin kalliita hintoja.  Se tietysti vaikuttaa, kuinka kallis on vuokrattava hylly.  Kirpputorit ovat vähän vähentyneet täällä päin.  Yksi erittäin suosittu paikka ottaa vielä 5% provisiota myynnistä 18 € vuokran päälle.  Sitä minä en oikein ymmärrä.  Suurimmalla osalla myyjistä ei ole myyntiä kovinkaan monen kympin arvosta.  Se johtaa siihen, että hintoja yritetään korottaa ja tavarat jäävät myymättä hinnan takia.  Tulipa oikein taas purnattua. Minä en aio hintaa hinata kovin ylös, koska en tuo tavaroita takaisin.  Suurin osa tavaroistani on alle 3€.  Pari keräilytavaraa on enemmän.  Enkä vie niitä siihen provisiokauppaan, vaan muualle.  Joka on viel...

Ihailen aina kaikenlaisia käsitöitä, joita loihtivat monet käsitöiden ja askartelun ystavät.  Facebookissakin pyörii monta ryhmää, joissa on aiheena kierrätysideat.  Jospa niistä löytyisi minullekin joku käsityö, jonka hallitsisin alusta loppuun.  Ainakaan se ei saisi olla pitkäkestoinen, eikä liian vaikea.  Haahuilen sillä mielellä kirpputoreillakin, katsellen mahdollisia käsityötarpeita.  Tietysti sekin on kierrätystä, että ostaa toisten myymiä käytettyjä tavaroita.  Tutustuin tässä taannoin Satakunnan Syöpäyhdistyksen kirpputoriin Porissa.  Siellä on kaikki niin kauniisti asteltuna.  Halpaa tavaraa hyllyt täynnä. Lankoja olen ostanut, joista olen kutonut ja virkannut pieniä käsitöitä, pannan ja pipon omaan käyttöön.  Patalapun, tiskirievun ja kaulaliinan.  Niihin taitoni riittävät.  Toivon, että taitoni karttuvat vielä.  Koneella ompelu kiehtoo jotenkin.  Kankaat ovat aika kalliita ostaa uutena.  Vanhoista puuvilla...

Kirpputorit kuuluvat melkein jokaisen kaupungin katukuvaan.  Ne täyttävät usein tyhjäksi jääneet tilat.  Olen huomannut ostavani nykyisin aika paljon kirppareilta.  Niissä alkaa olla niin hyvää tavaraa, että voisi aivan hyvin vaatettaa itsensä ja kalustaa kotinsa niiden tuotteilla.  Myyjät ovat silti hintatietoisia, eivätkä myy halvalla, kuin tilanteessa, jossa tavarasta on pakko päästä eroon.   Kuvassa on Porin Harmaalinnan Retrokirppis, jonka hyllyt aivat pursusivat tavaraa.  Hinnat olivat aika kalliita.  Ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa.  Minä olen vähän pitänyt  5€ ylärajana.  Ainoastaan, jos löydän jotain aivan upeata, saatan maksaa enemmän.   Facebookiin on tullut roskalavasivuja, joissa tavara ei maksa mitään, kunhan ne vaan hakee pois.  Tavaraa on kaikilla niin paljon, niistä halutaan eroon, jotta saadaan ostettua lisää. Kirpputorien historia ulottuu parin sadan vuoden päähän....

Viikon ajan olen kerännyt tavaraa myydäkseni ne kirpputorilla.  Kyllä, olen lukenut Kon Mariakin, mutta tämä on minulle tavanomaista.  Koetan päästä irti liiasta tavarasta, en kuitenkaan pidä ihan niin minimalistisesta järjestyksestä, mitä Kon Mari edustaa. Jostain sitä tavaraa kerääntyy kaapeihin, voisin sanoa melkein huomaamatta.  Aina en muista mistä asti tuokin tavara on kaapeissa seilannut.  Paha tapani on siirrellä tavaroita paikasta toiseen.  Jokaisen tavaran kohdalla pitäisi syventyä sen tarkoitukseen ja tarvittavuuteen.   Yksin asuessa ei tarvitse välittää muiden toiveista ja tarpeista, kun on muita perheenjäseniä, niin ei voi hävittää toisen tavaroita ilman lupaa.  Siitä tulee sanomista. Onneksi varasin myyntipöydän vasta muutaman viikon päähän ja useammaksi viikoksi.  Eihän myynnistä saa aina edes omiaan takaisin, muuta kierrätystä tulee.  Vanhat tavarat kiertävät minun kaapistani toisten kaappiin.  Uimalas...