Vanhojakin tekstiilejä voi uusiokäyttää kaikenlaisiin pikkutöihin. Ompelin fleesefiltistä nojatuolin selkänojaan pussimaisen päällisen,joka ei liiku paikoiltaan. Se suojaa nojatuolikangasta ja siihen voi tehdä varalle useamman ja erivärisiä. Pienestä filtistä saa ainakin kaksi päällistä.
Filtistä jäi vielä hiukan jäljelle ja sain niistä lisävahvistusta patakintaaseen, jonka tein vanhasta esiliinasta. Se kangas oli jo n. 40 vuotta vanha. Se on ensimmäinen ompelemani ja vielä jäi kehitettävää, peukalon pitäisi olla isompi. Siinä on neljä kerrosta, sisäpuoli on samaa kangasta ja välissä filttikerros, joten tilaa olisi ollut hyvä olla lisää.
Leikkasin vanhat farkkuni palasiksi odottamaan seuraavaa ideaa. Ei kaikkia kangaspalasia voi säästää, mutta kauneimmat ja käyttökelpoisemmat. Kaikenlaisia kangaskappaleita on myynnissä kirppareille. Monituiset ovat ne kerrat, kun olen tehnyt niistä tyynyliinoja koristetyynyihin. Vanhat verhot, joista ei enää piittaa, ovat hyvää materiaalia. Ainakin puuvillaiset. Pitsikangasta en ole käyttänyt kuin leikkaamalla niistä sopivan kokoisia verhoja mökin huussiin ja saunakamariin.
Kangasta tarvitaan tyynyliinoihin valmismitaksi 50*60 cm, Saumanvarat ja 25-30 cm lisämittaa pituusmitaksi, joka käännetään nurjalle puolelle, että tyyny pysyy sisällä. En enää laita sitomanauhoja. Ne ovat helppoja ommella, eikä sisäsaumojen ole oltava niin siistejä, kun itselle tekee. On oltava armollinen itselleen.
Maailman sivu on vanhat tekstiilit käytetty loppuun, joko tehden niistä jotain erilaista tai leikkaamalla ne matonkuteiksi. Matonkutomisen taitajia on varmaan paljon, minä en kuulu niihin. Olen nähnyt pehmeitä kuteita virkattavan matoiksi tai koreiksi. Se on mielestäni liian työlästä. Oikein innokkaille on kaikenlaisia ohjesivuja netissä. Voi vaikka ommella tilkkupeiton tai jotain pienempää.
Sisäpuuhailun välillä on mukava käydä välillä haistelemassa raikkaita tuulia. Keuhkot tykkää ja mieli valaistuu. Ei tarvita mitään erikoista retriittiä vaan luonto hoitaa kuntoa ja mieltä.
