Siirry pääsisältöön

Kotoilu

Mitä se kotoilu sitten on.  Tanskalainen nimitys on hygge.  Pidän enemmän suomalaisesta kotoilu-sanasta.  Hygge on enemmän oleilua, kotoilu taas puuhastelua ja kodin laittamista.


Tällä hetkellä minun kotoiluuni on liittynyt verhojen vaihto.  Kaikkia ei tarvitse uusiksi laittaa.  Vaihtaa vain verhoja huoneiden välillä.  Yhdet uudetkin laitoin.  


Monet ihmiset eivät käytä verhoja lainkaan, mutta mielestäni ne antavat pehmeyttä huoneen ilmeeseen.  En laita koskaan joulun ajaksi jouluverhoja.  

Jouluna voin muuten jonkun verran laittaa joulukoristeita ja jouluvaloja.


Koristelu on  vähän vaiheessa, kun ei olla edes pikkujoulussa vielä.  Kaikki isommat koristelut tehdään lähempänä joulua.


Olen saamassa enemmän vapaapäiviä talven aikana ja minun kotoiluuni tulee liittymään ruuanlaitto ja leipominen enemmän kuin käsitöiden teko tai askartelu.

Suunnitelmissa on karjalanpiirakoiden teko monen vuoden jälkeen.  Leipominen on muutenkin puuha josta pidän.  Ruokaa teen päivittäin.  Usein se on aika pikaista särvintä nälkään.  Nyt ehtisin paneutua ruuan laittoonkin eri tavalla.

Kotoilu on osaksi säästäväisyyttä.  Tehdään enemmän itse, ei osteta kaikkea valmiina.  Kiireessä ja väsyneenä kaikkea ei jaksa ja viitsi tehdä.  Siihen vaaditaan levollista oloa ja aikaa tehdä.








Kissanikin seuraa kiinnostuneena aina kun tehdään jotain.  Usein se makailee ja on nukkuvinaan.  Puuhien alkaessa se siirtyy mahdollisemman lähelle katsomoon.



Kommentit

  1. Itse käytän myös kotoilu termiä, hyggeily ei vaan satu suuhuni. Mukavia puuhailuita sielä! Kisulille silityksiä :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen