Siirry pääsisältöön

Syksyn löytöjä mökkireissulla.

 Vähän näytti sää hankalalta, kun suunnistettiin mökille.  Sadetta, pilviä ja yöllä kylmää.  Oli pakko laittaa uuniin yksi pesällinen ensimmäiseksi.  Tietysti hellassa poltettiin joka päivä muutama pesällinen.  Laitettiin ruokaakin hellalla siinä samalla.  Tuli sähkön säästöäkin.  Pilvisenä ja sateisena päivänä luonto näyttää luotaan työntävältä.  Heti, kun aurinko pilkahtaa kaikki näyttää niin kauniilta.  Koivut alkavat kellastua ja pensaat punertua.  Ihan vielä ei ruska ole näyttänyt kaikkea voimaansa.  Jotkut kasvit ovat paremman värisiä kuin toiset.  Koivu teki vielä kantoonkin hienon käävän.  Kuvioita on kuin paremmassakin taiteessa.



Yksi pensaista on kuin keltaista röyhelöä.  Vähän aikaa se sai loistaa keltaisena, ennen kuin se katkaistiin pois.Muutenkin tehtiin hiukan syystöitä, kun ei täällä jatkuvasti olla.  Lehtiä ei viitsitty vielä haravoida, kun niitä on vielä miljoonittain puissa.





Kärpässieni oli valinnut kasvupaikaseen pensaan alustan.  Miten näin herkullisen näköinen sieni voi olla myrkyllinen.


Sienikausi on vähän hiipumassa.  Vielä vähän löysin kantarelleja ja suppilovahveroita.  Suppikset olivat vasta aloittaneet kasvunsa ja niitä löytää seuraavalla sienestyskerralla. Joskus joulukuussakin, joten toivoa on.
Tikkakin oli lempipuuhassaan, hakkaamassa itselleen ruokakoloa.  Se on saanut vanhan tolpan ihan loville. Tikkoja asustelee mökin pihapiirissa aika monta.  Yrittävät hakata linnunpönttöjen aukkojakin suuremmaksi.  Niihin on laitettu pellinpalat, joten turhaa työtä tikkakin joskus tekee.  




Lankoskikin oli saanut vähän vettä lisää.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen