Siirry pääsisältöön

Kaunis syyspäivä

 Kaunis syyspäivä houkuttelee puuhailemaan ulkona.  Vähän kasvien suojausta ja paljon haravointia.  Mökki on puiden ympäröimällä tontilla ja pihassakin on puita, joten lehtiä on paljon.  Tähän mennessä on viety neljä peräkärryllistä lehtiä metsään (omaan). Vielä olisi viimeiset, jotka vielä sinnittelevät puissa.  Suppilovahveroita on kerätty pari kopallista ja vielä aion mennä.  Suppiloilla taitaa olla yhtä hyvä vuosi, kuin keltavahveroilla.

Kaunis ruska antaa silmäniloa vielä jonkun aikaa.  Juhannusruusu ilahduttaa sekä kesällä, että syksyllä


Pähkinäpensas ja kirsikkapensas kiedottiin verkkoon.  Jospa ne tänä talvena saisivat olla rauhassa.  Vaikka emme juurikaan näe eläimiä niin niitä on.  Ajattelen silloin tällöin, että ne tarkkailevat meitä metsästä ja kun silmä välttää tai lähdemme pois, niin rusakot, kauriit ja hirvet ryntäävät sankoin joukoin syömään kaiken elävän ja syöntikelpoisen.
Ei ole mukavaa, kun kasvattaa kalliita taimia, niin joku tulee ja syö suuhunsa.  Ne ovat julmempia kuin verottaja, joka edes jotain jättää jäljelle.








Maaseudulla on aina osattu varautua talveen.  Heiniä säilötään lehmille, puita on hakattu jo edellisenä vuotena lämmityksen takaamiseksi.  En tiedä onko maaeudulla yhtään taloa missä ei olisi puulämmitystä vaikka toisena vaihtoehtona.  Kaupungissa niitä on.  On sellaisiakin asuntoja, ettei ole käytetty uunia vaikka sellainen olisi.  Nyt sen näkee mitä hyötyä on puilla lämmittämisestä.  Täällä mökillä ei ole muuta lämmitystä.  


Aurinko ei enää kovin korkealle nouse, mutta lämmittää vielä jonkun verran. 






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikai...

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä.  Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja.  Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin.  Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä.  Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan.  Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön.  Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua.  Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle.  Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle.  Siihen minun taitoni eivät riitä.  Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän my...