Joulukuun mietteitä

 Vietän joulukuuta ristiriitaisissa tunnelmissa.  Sää ei ole oikein kutsuva, korona uhkaa levitä tännekin.  Onneksi harrastukset eivät ole paljon kärsineet tapahtumista.  Pääsin vielä eilen jumpalle, parikymmentä sitkeää oli saapunut paikalle. Ulkojumppaakin aikovat vielä  järjestää. Vielä ei ole suljettu yleisiä tiloja, joten ehkä tästä selvitään jouluun ilman suurempia menetyksiä.  

Välillä tuntuu, että tässä mennään hysterian puolelle.  Siihen nähden, että ihmisiä sairastuu ja kuolee vuosittain aika moinen määrä muihinkin sairauksiin.   Ihmisiä kuolee Suomessa vuosittain 53000.  Kuka mihinkin sairauteen, joten koronaan suoraan kuolleiden määrä on aika pieni, joskin valitettava.  Luulen, että tässä on kyseessä yhteiskunnan kannalta enemmänkin siitä, miten hoidetaan yllättävä määrä sairastuneita.  Kaikki muutkin sairaudet, mitkä vaativat sairaalahoitoa, pitää hoitaa.  Ymmärrän sen kannalta toimenpiteet ja koitan itse toimia vastuullisesti.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006690805.html

En ole vielä kovinkaan paljon miettinyt joulun viettoa.  Tuntuu jotenkin apealta kaiken tämän keskellä.  Aion tänä vuonna tilata pitopalveluravintolasta laatikoita ja vähän muutakin.  Olemme käyneet jonkun kerran vuodessa Ulvilassa Kokkikaksikon ruokapaikassa ja olemme tykästyneet ravintolan ruokiin.  Ne ovat maukkaita.  

Joulussa on mielestäni tärkeintä hyvä mieli ja hyvä ruoka.  Siihen pyrin.  En kaipaa loistokkuutta ja kilpavarustelua koristelussa.  Jotain jouluista tietenkin aion laittaa esille.  Jokainen saa viettää joulua miten haluaa.  Toinen kuuntelee joululauluja lokakuusta lähtien, toinen ei niistä piittaa.  Onneksi pystyn sulkemaan kuulemiseni ei halutuilta ääniltä.  Lunta kaipaan valaisemaan synkkää maisemaa.  Tämäkin kuva piti kaivaa arkistosta.  Ei ole talvet niin kuin ennen.

Joulu on vain kerran vuodessa, onneksi.