Siirry pääsisältöön

Joulukuun mietteitä

 Vietän joulukuuta ristiriitaisissa tunnelmissa.  Sää ei ole oikein kutsuva, korona uhkaa levitä tännekin.  Onneksi harrastukset eivät ole paljon kärsineet tapahtumista.  Pääsin vielä eilen jumpalle, parikymmentä sitkeää oli saapunut paikalle. Ulkojumppaakin aikovat vielä  järjestää. Vielä ei ole suljettu yleisiä tiloja, joten ehkä tästä selvitään jouluun ilman suurempia menetyksiä.  

Välillä tuntuu, että tässä mennään hysterian puolelle.  Siihen nähden, että ihmisiä sairastuu ja kuolee vuosittain aika moinen määrä muihinkin sairauksiin.   Ihmisiä kuolee Suomessa vuosittain 53000.  Kuka mihinkin sairauteen, joten koronaan suoraan kuolleiden määrä on aika pieni, joskin valitettava.  Luulen, että tässä on kyseessä yhteiskunnan kannalta enemmänkin siitä, miten hoidetaan yllättävä määrä sairastuneita.  Kaikki muutkin sairaudet, mitkä vaativat sairaalahoitoa, pitää hoitaa.  Ymmärrän sen kannalta toimenpiteet ja koitan itse toimia vastuullisesti.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006690805.html

En ole vielä kovinkaan paljon miettinyt joulun viettoa.  Tuntuu jotenkin apealta kaiken tämän keskellä.  Aion tänä vuonna tilata pitopalveluravintolasta laatikoita ja vähän muutakin.  Olemme käyneet jonkun kerran vuodessa Ulvilassa Kokkikaksikon ruokapaikassa ja olemme tykästyneet ravintolan ruokiin.  Ne ovat maukkaita.  

Joulussa on mielestäni tärkeintä hyvä mieli ja hyvä ruoka.  Siihen pyrin.  En kaipaa loistokkuutta ja kilpavarustelua koristelussa.  Jotain jouluista tietenkin aion laittaa esille.  Jokainen saa viettää joulua miten haluaa.  Toinen kuuntelee joululauluja lokakuusta lähtien, toinen ei niistä piittaa.  Onneksi pystyn sulkemaan kuulemiseni ei halutuilta ääniltä.  Lunta kaipaan valaisemaan synkkää maisemaa.  Tämäkin kuva piti kaivaa arkistosta.  Ei ole talvet niin kuin ennen.


Joulu on vain kerran vuodessa, onneksi.

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Nila4.12.2020 klo 10.42

    Joulu tulee kaikille, toisille huonommin kuin toisille joten kiitollinen saa olla. Täällä sataa juuri lunta ja minäkin aion ottaa nyt kuvia että voi sitten myöhemmin ihailla kun vesisateet kuulemma vievät ne taas mennessään. Mukavaa joulun odotusta.

    VastaaPoista
  2. Raili Parkkinen4.12.2020 klo 14.19

    Sinulle ja kaikille muillekin Hyvää joulua!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.
4 kommenttia
Read more »

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen
1 kommentti
Read more »

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.
Lähetä kommentti
Read more »