Siirry pääsisältöön

Jouluun on viikko aikaa

Joulu valtaa pikkuhiljaa mielen, vaikka ei olisi yhtään jouluihminen.  Ihmettelen jouluvaloja toisten pihoissa ja ikkunoissa, nostan vähitellen joulukoristeita hyllyille ja pöydille.  En silti jaksaisi koko syksyä puuhastella joulun hyväksi.  Näin viikkoa ennen joulaattoa sen voi myöntää: joulu on tulossa.   Kinkkukin jo ostettiin jääkaappiin odottamaan.  Joulukuusi haettiin mökin metsästä.  Hankalaa on valita kuusi monien joukosta.  Varsinkaan, kun ne eivät ole kasvatettu joulukuusiksi.  Kaikki ne tuntuvat vähäoksaisilta ja väsähtäneiltä.  Joulukoristeet saatuaan se on tarpeeksi hyvä runsaan viikon ajaksi koristamaan kotia ja antamaan tuoksua.


Eilinen päivä olikin viikon poutaisin.  Mökillä oli vielä hitunen luntakin ja maisema näytti valoisalta.  Kotona 50-60 km etelämpänä pimeys oli vastassa.  


En ole ottanut isompaa kameraakaan esille vähään aikaan.  Jotenkin pimeys ei anna samaa mielenkiintoa valokuvaukseen, kuin kirkkaat päivät.  Varsinkaan, kun en hallitse oikein valokuvauksen kaikkia kikkoja.  Tietokoneella osaan jonkun verran niitä korjata.
Talvilinnutkin olivat löytäneet ruokintapaikan.  Siirsimme sen syksyllä suojaiseen metsikköön.  Laitamme sinne ainoastaan auringonkukansiemeniä.  Kyllä joillekin linnuille kelpaavat ja oravat syövät loput.
Lankoski virtasi hienosti.  Se vaatii jo hyvän pakkasen jäätyäkseen, eikä täällä rannikkoalueella ole ollut vuosiin kunnon talvea.  Kaunis se on noinkin.  Onneksi tuota kivisiltaa ei ole hävitetty.  Se on kestänyt kauan.  Liikennettä siinä ei enää kulje, kuin kävelijöitä.  Nykyaikaiset sillat rapautuvat vuosikymmenissä.  Vanhat kivisilla kestävät satoja vuosia.


Sain tänä vuonna julkaistuksi pöydän laatikossa muhineet runoni, kun oli mahdollisuus ilmaiseksi julkaista.  Sekin tuntui vähän jouluiselta.  Lahja itselle.




Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anneli A 18.12.2020 klo 21.08

    Paljon onnea runokirjan johdosta. Kaunis kansi on kirjassa. Varmasti se on itselle mitä parhain joululahja. Ihanaa joulun odotusta sinulle.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä.  Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja.  Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin.  Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä.  Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan.  Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön.  Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua.  Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle.  Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle.  Siihen minun taitoni eivät riitä.  Onneksi oli siihenkin tekijä. ...
Lähetä kommentti
Read more »

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikai...
1 kommentti
Read more »

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän my...
4 kommenttia
Read more »