Kukkaset antavat iloa muistoissakin

 

Kuvagallerioita katsellessa mieli palaa vanhoihin kukkaistutuksiin.  Välillä olen onnistunutkin kukkasten kasvattamisessa.  Mistä löytäisi sen viisastenkiven, että onnistuisi aina.  Ei varmaan mistään.

Harrastelijalla on ongelmansa, säiden ja vuosivaihtelujen lisäksi.  Vaikka kuinka paketeissa luvataan kaunista kukintaa niin aina ei vain onnistu.
Nämä gladiolukset kukkivat muutama vuosi sitten  kauniina, joskin niitä ei tullut montaa.  

Vielä korkeampana kasvoi iso keltainen kukkanen, hirvenvuohenjuuri.  Korkeat kasvit ovat uljaita, mutta hankalia sidottavia.  



Eräänä vuonna sain sormustinkukkani kasvamaan näin upeasti.  Sormustinkukassa on se hankaluus, kun se on kaksivuotinen ja siemenet lentelevät minne sattuu.  Usein sinne, mistä ne pitää nyhtää pois.



Sitten tietysti ovat upeat perennat, ruusut ja puut ja pensaat, jotka kukkivat monta vuotta hienosti.

Ruusutkaan eivät aina kuki yhtä runsaasti.  Niitäkin täytyy huoltaa ja välillä rajustikin uusia.  Aina siihen ei kykene eikä raaski leikata ja jakaa.


Ensi kesän säistä kukinnoista ei tiedä mitään.  Toivoa voi suven suloisuutta ja harrastajan onnistumista hankinnoissaan ja hommissaan.



Kommentit

  1. Kukista todella saa iloa pitkään jälkeenpäin. Talvella iloitsee edellisen kesän tai jopa kesien kukkaloistosta. Ne antavat voimaa ja innostavat taas uuteen yritykseen. Kauniita kasveja sinulla.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ajatuksia ja runoja keväästä ja puutarhasta.

Jättitatar

Reseptien avulla kaapin tyhjennystä