Siirry pääsisältöön

Pientä kevätlaittoa

 Olen nauttinut talvesta, mutta pidän kovin keväästäkin, kun voi alkaa valmistella kesää.  Siinä tulikin käytyä melkein kaikki vuodenajat.  Sisäkukkien mullan vaihtoakin olen aloitellut.  Puutarhamyymälän puolella oltiin vähän myöhässä.  Kaikkia suunniteltuja tavaroita ei ollut vielä tullut.  Haeskelin uutta vähän isompaa amppelia lyhty köynnökselleni.  Mielestäni se vähän kärsi viime kesänä.  Tulin siihen tulokseen, että teetin  altakasteluruukusta amppelin.  Se ei ole ihan niin runsas kuin ostaessani, toivottavasi virkistyy. Hienosti amppeliksi tekeminen onnistui.  Reiät porattiin kylkeen ketjuille.


Vaihdoin mullat tällekin kaverille.  Ostaessani suunnittelin siitä bonsaita, mutta aikeeksi jäi.  En osannut, joten leikkasin sen nyt ihan tavalliseksi viherkasviksi.

Tätä saa leikata keväisin ja se lähtee tekemään uusia oksia ja lehtiä aika pian.  

Vielä on vuorossa muutama sisäkasvi.  Kaikkiin ei tarvitse joka vuosi multia vaihtaa.  Varsinkin isompiin kukkasiin voi lisätä multaa pintaan ja vähän muuten huoltaa.  Viedä vaikka suihkuun ja riipoa kuihtuneet lehdet.



Kävin läpi siemenhyllyt ja repsahdin pariin pussiin.  Mangoldi ja papupussit tuli kerättyä koriin.  Olen joskus kauan sitten kokeillut mangoldia enkä silloin osannut hyödyntää sitä.  Hyvin se silloin kasvoi.  Ohjeita katsoessani huomasin, että siitä voidaan käyttää kaikki osat.

https://kotiliesi.fi/koti/puutarha/mangoldi-kasvaa-helposti/


Kyllä lähtee kevätkin käyntiin, kun sitä hiukan valmistelee.  Vanhoista virheistä kannattaa ottaa oppia jos muistaa mitä virheitä on tullut tehdyksi.  En ainakaan tänä keväänä istuta yhtään siementä sisälle alkukasvatukseen.  


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen