Siirry pääsisältöön

Helteessä

 Minulla on huono helteensietokyky.  Samoin, kuin osalla puutarhakasveista.  Olenkin lähinnä kiertänyt uimarantoja.  Ja vähän puutarhaakin kastelukannujen kanssa.  Helteeltä on vaikea suojautua vanhassa mökissä.  Päiväksi ikkunaverhot ja ikkunat kiinni, ettei aurinko pääse liian paljon lämmittämään tupaa.  Tuulettimet päällä illalla, karkotetaan lämpö sisältä, että voi nukkua.

Palusjärvi



Järvestä noustua on hetken mukava olo.  Silloin tuntee pystyvänsä mihin vain, kunnes parin tunnin päästä huomaa olevansa taas hikinen.  Kylmään voi varautua, helteeseen ei kovin paljon.  Eihän siellä vedessä voi koko aikaa olla.

Hirvijärvi


Maauimalassakin kävin kaupungissa käydessä.  Mökkimme on maamökki, järvi parin kilometrin päässä.  Pyörällä sinne sujauttaa muutamassa minuutissa.  Palatessa on iso yläki, joten hiki on taas päässä.

Kova helle tuo ukonilman ja onneksi vähän sadetta.  Sitä kaipaa puutarha ja muu luonto.  Ukonilma on täällä maalla kokemuksena erilaista.  Sähköt sätkii ylen aikaa.  Pitäisi katkaista sähköt kokonaan ukonilman ajaksi, mutta jääkaappi vaatii sähköä.  Tv ja antennijohdot pitäisi kiskoa irti.  Välillä ne olivatkin irti.  Luulimme ukkosen menneen jo ohi, mutta viimeinen ripe iski antennitehostimeen rikkoen sen.  

Onneksi Suomessa ei vielä ole kovaa hellettä koko kesää.  Kai tätä muutaman viikon kestää.  Koivun alla ja varjossa voi istuskella ulkona.



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Urban Farming13.7.2023 klo 10.52

    Olipas mukava huomata, että mökkeilemme aika lähekkäin. Meillä on mökki Kokemäen Sääksjärvellä. Kiva, että meitä puutarhabloggaajia on näin lähialueelta. Tunnetko tai tiedätkö muita satakuntalaisia?

    VastaaPoista
  2. Raili Parkkinen13.7.2023 klo 15.48

    En tunne ketään muita kirjoittajia, ainakaan blogin kirjoittajia. Puutarhat voivat olla kovin erilaisia ympäri maata, eikä kaikkia vinkkejä voi joka paikassa soveltaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.
4 kommenttia
Read more »

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen
1 kommentti
Read more »

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.
Lähetä kommentti
Read more »