Siirry pääsisältöön

Ajatuksia ja runoja keväästä ja puutarhasta.

Kevät sai minut muistelemaan kirjoittamiani juttuja keväästä.  Aina kevät on minua kiehtonut.  Kevät on heräämisen aikaa.  Kevät on huumaantumisen aikaa.  Tänä keväänäkin  minulla on mielessä hienoja tulevia juttuja.  Tällä hetkellä on vielä vaisua ja odottelua tilanteen takia, mutta kyllä se kesä sieltä tulee.

 
 


Puutarha- ja  kevätaiheisia ajatuksia


Yritän muokata maata ja lannoittaa, luonto ja säät antavat päätöksen, mikä kasvaa ja kukoistaa.

Keväiset lehtipuut ovat kuin taideteoksia, patsaita. Ilman lehtiä niiden veistoksellisuus tulee esiin. Puiden oksat kääntyilevät joka suuntaan.  Ne näyttävät sormilta, jotka koukistelevat nivelvaivaisina kohti taivasta.  Toisten puiden oksat ovat kääntyneet kohti maata.

Ruusun kasvatus on vaikeaa.  Piikikäs kukka on puutarhan valtias, se ei anna anteeksi huonoa kohtelua.

Suomen kesä on nopea kuin rusakon hyppy ojan yli.

Keväinen päivä on palkinto pitkästä, kestetystä talvesta.

Kesä näyttää välillä kyntensä, hellettä odotellessa, pilvet viipyvät taivaalla.


Ajatukset kirjasta Lyhyttavaraa
Kirjoittanut Raili Parkkinen

 
Vihannesten kapina

Kaalit olivat tärkeän näköisiä pyöreine päineen jaisoine lehtineen.  Porkkanoiden hennot lehdet eivät voineet kilpailla kaalinlehtien kanssa, mutta maan sisältä löytyi voimaa.  Sipulit kilpailivat hajullaan, perunat taas joukkovoimalla.  Mukuloita saattoi olla kymmenen samassa varressa.  Lantturivistö seisoi sotilaallisest suorissa riveissä.  Niillä lanttu leikkasi.  Tillit ja persiljat olivat vain koristeina porukassa.

- Miksi me joudumme olemaan täällä ulkona kuumassa auringonpaisteessa, kun kurkut ja tomaatit saavat olla kasvihuoneessa, kiljui yksi kaaleista.
- Niin, miksi? Kysyivät muut kaalit.
- Eihän sinne nyt kaikki mahdu, lantuilla jälleen leikkasi.
- Siellä ne hienohelmat punastelevat kypsyessään, eikä meikäläisistä piitata, kaali vielä yritti.
- Emmehän me täältä mihinkään voida mennä, kun juuret pitävät maasta kiinni, porkkanat valittivat.

Syksyn tullessa niitä tultiin keräämään ja ne olivat vielä voimissaan, kun tomaatit ja kurkut oli jo syöty.
- Kyllä kapina auttoi, nyt mekin päästään sisälle, kaali kuiskasi muille vihanneksille.

Tämä pieni tarina on kirjasta Tarinoita taivaan alta
Kirjoittanut Raili Parkkinen


Pajunkissojen aikaan

Pajujen lapset
pienet kissanpennut
tupsahtavat maailmaan
maalishuhtikuussa

ihmetellen
kurkistellen
yltyvät ne kukkimaan
maalishuhtikuussa

aika keväinen
aika auringon
pistää kollit nauramaan
maalishuhtikuussa

Runo on kirjasta Kissanunta
Kirjoittanut Raili Parkkinen


Kevätluritus

Kevätriemu raikukoon
juhlalaulu kaikukoon
kevät tullu Suomeen on

talvikamppeet nurkkaan heitän
sääret polvisukilla peitän
näen aurinkoisen päivän


pääskyset kun jälleen nään
silloin varmaan huomaan tään
kevät sekoittanut on mun pään.



Keväällä kuulen
lumen sulavan
talitintin rähinän,
huomaan
perhosen porraskivellä.

Runot kirjasta Taikuri Trambolinon runosäkki
Kirjoittanut Raili Parkkinen





Kommentit

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen